myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Sunnuntain mietteitä, ja vähän piirakkaa


Ihan ekaksi haluan kiittää täällä poikenneita ja toivottaa uudet lukijat tervetulleiksi! On kun saisi ison lämpimän halauksen, kun uusi kommentti putkahtaa ruudulle tai uusi lukija on ilmoittautunut. Halauksia teille kaikille!


Rakastan kinuskia, ja löysin Hannelen Täyttä elämää  -blogista helpon kinuskipiirakan ohjeen, ja pitihän sitä kokeilla kun tänään on nuorisoakin paikalla . Taka-ajatuksena oli, että josko tätä täytettä voisi käyttää myös täytekakun päällä, kun olen huono tekemään "oikeaa" kinuskia. Ja varmaan menee täydestä. Hyvää on piirakkakin, joten laitan ohjeen tähän, kiitos siitä kuuluu Hannelelle.

KINUSKIPIIRAKKA
Pohja:
3 munaa
3 kkp sokeria
4,5 kkp vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1,5 kkp vettä tai maitoa
200 g sulatettua voita
Munat ja sokeri vaahdotetaan, kuivat aineet sekaisin ja ne lisätään vaahtoon nesteen kanssa vuorotellen lusikalla sekoittaen, lopuksi sulatettu voi. Kaadetaan pellille ja paistetaan 200 asteessa n. 20 minuuttia.
Päällinen:
75 g voita
2 dl kinuskikastiketta
4 dl tomusokeria
Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon kinuskikastike ja tomusokeri. Levitä pohjan päälle ja koristele esim. nonparelleilla. Ja herkuttele!

Sitten vähän ikävämpää aihetta. Olin eilen 15-vuotiaan tytön hautajaisissa, ja arkku on ollut silmissäni koko viime yön. Kuten myös tuo pikku tyttö iloisena leikeissään, sitten sairauden eri vaiheissa, näkönsä menettäneenä, pyörätuolissa. Elämä ei ole reilua. Pappi osasi kovin kauniisti puhua, mikä oli tämän lyhyen elämän tarkoitus, ja se oli rakastaa ja tulla rakastetuksi. Taas piti raskaimman kautta todeta se, että joka ainoa päivä pitäisi olla onnellinen näistä rakkaistaan. Elävistä ja terveistä. Kun terveys menee, menee kaikki. Enkä tällä tarkoita meikäläisen pikku kremppoja, joita kai jokaiselle alkaa tulla kun neljänkympin pyykki on ohitettu.

Toinen oppi oli, että kannattaa käydä katsomassa vanhuksia, sairaita, kuolevia, silloin kun on vielä aikaa ja mahdollisuus. Ettei sitten olisi arkun äärellä huono omatunto, kuten minulla on ollut näissä tähän puoleen vuoteen mahtuneissa kolmissa hautajaisissa. Tulee mieleen Veikko Lavin laulun sanat: Myöhäistä on hälle polttaa kynttilää, kun hautakumpu umpeen luotu on....

No jopas meni synkistelyksi. Mutta hyvä näidenkin asioiden äärelle on joskus pysähtyä. Lakata hetkeksi valittamasta pikkujutuista. Nautitaan läheistemme seurasta tänäkin sunnuntaina!

5 kommenttia:

  1. Taas herkkua, makeaa.... onneksi tämä katselu ei lihota :)

    On se niin väärin, että nuori ihminen kuolee. Mutta kukaan meistä ei voi itse päättää mitä kohtalo on meidän osallemme määrännyt ♥

    VastaaPoista
  2. Kiitokset käynnistä, Anneli ja Riitta Sinikka. Onneksi meillekin tulee syöjiä joten tuo herkku toivottavasti katoaa pian.

    VastaaPoista
  3. Eipä mitään Mummoseni, kiitos käynnistä! Nämä asiat tuntui tärkeiltä pukea sanoiksi juuri nyt.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!