myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Päivä päiväkirurgisella


Tällainen tästä paketista nyt sitten tuli. Paniikki oli huipussaan eilen aamulla kun seitsemäksi piti mennä sairaalaan. Onneksi se haihtui sitten heti perillä kun asiat alkoivat rullata. Päiväkirirgisella pitää olla aika omatoiminen, etsiä mm itse pukuhuoneen hyllyistä omankokoiset sairaalavaatteet. Minä vanhana konkarina sitten auttelin aika hukassa olevia mummeleita, ja oma jännitys unohtui.

Saman tien kun sain sairaalavaatteet päälle, pääsinkin tapaamaan hoitajaa, ja sain ensimmäiset särkylääkkeet esilääkitykseksi. Samantien tuli lääkärikin paikalle, leppoisa vanha herra, joka sitten osasi ihan tulistuakin kun näki että toimenpide oli suunniteltu tehtäväksi paikallispuudutuksella. Vaihtoi puudutukseksi iv-puudutuksen eli "verityhjiön". Verisuonet tyhjennetään kädestä ja niihin laitetaan puuduteaine. Olkavarteen tulee kiristävä mansetti, joka estää puudutteen pääsyn muualle kehoon.Haavaan ei tule verta ja lääkäri näkee kunnolla mitä tekee.

Heti kahdeksalta pääsin sitten leikkaussaliin. Käden pesut ja puudutukset veivät puolisen tuntia ja itse leikkaus toisen mokoman. Tällä kertaa suonetkin löytyivät ensi yritksellä. Hoito ja huolenpito oli koko ajan erittäin hyvää, kipulääkettä tuli lisää heti kun vähän vingahti. Itse käsihän "lakkasi olemasta" puudutuksen myötä, mutta kiristävä mansetti tuntui jossai vaiheessa vähän pahalta, ja siihen tuntemukseen tuli sitten troppia. Puhumattakaan "lohtulääkkeestä", josta anestesialääkäri sanoi, että se "muuttaa velatkin saataviksi".

Yhdeksältä pääsin sitten heräämöön, missä loikoilin reilut puoli tuntia odottamassa "pään selviämistä". Särky tuli seuralaiseksi heti, kun puudutus kädestä haihtui, mutta sitä lääkittiin tehokkaasti.

Heräämöstä ohjattiin sitten hyvälle aamiaiselle, joka enemmän hotelli- kuin sairaalatasoa. Ihania erikoiskahvejakin oli automaatista saatavana. Lääkärin papereita jouduin sitten jonkin aikaa odottelemaan, mutta niiden saavuttua pääsin sitten samantien hoitajan kautta miehen mukana lähtemään kotiin. Eli puoli yhdeltä iltapäivällä olin jo kotona! Tosi sujuvasti meni tämä reissu.

Pikku shokki oli, että joudun tätä isoa sidettä pitämään tällä kertaa kaksi viikkoa. Viimeksi sen sai ottaa kolmen päivän päästä pois. Hermon ympärillä oli runsaasti kiinnikkeitä,joista uusiutunut pinne ilmeisesti johtui, ja niitä kai yritetään nyt sitten välttää. Kättä pitäisi nyt myös kovasti liikutella, ettei uusia kiinnikkeitä tulisi niin paljon, mutta vaikeaa niitä kai on kokonaan välttää jos niihin on taipumusta. Joten kovin toiveikas en käden tulevaisuuden suhteen ole, kun ei niitä kiinnikkeitäkään kai voi joka vuosi raksia irti.

Nyt olen sitten leikkausjonossa vasemman käden pinteen merkeissä. Viime yönä huomasin sellaisen jutun, että vasemman käden sormet olivat puuduksissa, mutta oikean eivät. Joten varmaan ainakin hetkellinen apu on tiedossa.

Särkylääkettä menee, mutta varmaan särky tästä ajan kanssa helpottaa. Eilen oli isäntä apuna kotona, mutta lähti nyt töihin ja tulee vasta huomisaamuna. Tytär tulee onneksi iltapäivällä koulusta apukäsiksi. Ja uskolliset nelijalkaiset ystäväni eivät nyt väisty mamman jaloista, vaistoavat kai että jotain on nyt pielessä.

Tämän päivän aktiviteetiksi riittänee käden paketointi muoviin ja suihkussa käynti. Mieli kyllä tekisi lähteä iltapäivällä tyttären kanssa koiria lenkittämään. Yksin en vielä uskalla tuon lauman kanssa liikkeelle lähteä. Joskus aikaisemmin kerroinkin, että en juuri ollenkaan katsele telkkaria enkä oikein osaa edes käyttää yläkerran isoa tv:tä. Nyt on sitte ihan tyttären tekemät kirjalliset ohjeet, että voin aikani kuluksi katsella Maria Kallio -sarjoja dvdltä. Ja onneksi on hömppäkirjoja varattuna.

Edellisessä postauksessa kehotin teitä pitämään varanne, ettette tule aprillipäivänän iltana huijatuksi. Jouduinkin itse sitten oikein emähuijauksen kohteeksi, kun esikoispoikani, joka ei ole mitenkään naimisiinmenevää tyyppiä vaikka onnellisesti avoliitossa asusteleekin, tekstaili ilmoittaen kihlauksesta ja loppukesästä olevan "pientä seremoniaa" tiedossa. Ehdin saada jonkinlaisia rytmihäiriöitä, ennenkuin isäntä muistutti että on huhtikuun 1. päivä.

Tänne ei nyt ihan heti taida käsityö- ja leivontapostauksia tulla, mutta ollaan silti kuulolla. Aurinkoa loppuviikkoon!

4 kommenttia:

  1. Voi sinua, vai tuollainen pipi !!
    Toivottavasti käsi pian paranee !
    Jaksamista ♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anneli, kyllä se tästä ajan kanssa. On mulla nyt sentään hienot kynsilakat lohtuna!

    VastaaPoista
  3. Voi ei, kädettömänä on varmasti tuskallista olla. Tsemppiä ja paranemista.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Katju tsempityksistä! Kaikkeen tottuu mutta eihän tällä käpälällä virkata eikä neulota hetkeen aikaan, ei myöskään leivota. Mutta onneksi sormia saa ja pitääkin käyttää ja aika äkkiä löytyy konstit arjesta selviämiseen.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!