myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Ronja ja vaaranpaikat

Tänään taas on ollut ihan pakko ihmetellä, minkälainen noiden koirien pään sisältö mahtaa olla. Onko niiden ajatusmaailmassa mitään logiikkaa? Meidän pahnanpohjimmainen Ronja saa välillä kummallisia kauhistuskohtauksia, hakeutuu jalkoihin ja tutisee häntä koipien välissä.

Illansuussa taas ihmettelimme, mikä mahtaa olla kamaluuden aihe tällä kertaa, kunnes tajusimme, että isäntä polki kuntopyörää yläkerrassa ja ääni kuulosti Ronjan mielestä hyvin vaaralliselta.



Se saa myös sätkyn, jos joku erehtyy tappamaan kärpäsen sähkölätkällä, niin että kuuluu räpsähdys. Eräänä iltana ihmettelimme, mikä nyt on pienen pelästyttänyt, kunnes ilmeni, että isäntä oli aikaisemmin samana iltana tappanut kärpäsiä lätkällä yläkerrassa. Tutinaa riitti vielä pari tuntia tapauksen jälkeen



Ja voi kamaluutta, kun lunta sattuu putoamaan katolta. No kieltämättä sitä ääntä ovat ihmisetkin kauhistelleet, ja isotkin koirat.

Ilotulitusraketit ovat tietysti ihan hirveä kauhun paikka. Onpa kerran pantannut ulosmenoa kolme päivää uudenvuoden jälkeen, kun oma väki oli pohjoisessa ja koiravahdit talossa. 


Toisaalta tämä 7-kiloinen peto pistää sitten ihan suvereenisti kampoihin meidän isoille koirille, eikä kunnioita niitä yhtään. Veeraltakin vie kepin surutta sitkeällä roikkumisella, vaikkakin Veera useimmiten pääsee pitkillä koivillaan karkuun keppinsä kanssa. Mutta usein luovuttaa tälle pikkupirulaiselle, kun ei muutakaan keksi. 




Jos meille joskus erehtyy tulemaan koiravieraita, niin Ronja kyllä ilmoittaa hyvin selkeästi kuka on pomo tässä talossa. Rähinöitsijä on joskus jopa jouduttu viemään yläkertaan arestiin, kun on turhan ärhäkästi käynyt koiravieraiden kimppuun. Isot koirat meillä välillä joutuvat hieman neuvottelemaan kuka on talossa pomo, mutta Ronja ei näihin neuvotteluihin osallistu. Se kai katsoo olevansa niiden yläpuolella.



Reviirikseen se katsoo talon, pihan, talon ohitse kulkevan tien sekä lähimetsän noin viiden kilometrin säteellä. Ja auta armias jos joku sille reviirille erehtyy. Muutaman sydänpysähdyksen olen käynyt läpi, kun metsässä on olleet koirat irti ja on kohdattu vieraita, isojakin koiria. Aina ei tiedä, riittääkö niillä ymmärrystä kinttuun kiinni käyvää pikkupiskiä kohtaan. Mutta onpa niinkin käynyt että iso koira on lähtenyt häntä koipien välissä uikuttaen pakoon.


Ronja on meidän Camel Boots -koira, oman tiensä kulkija. Sitä on etsitty joskus tuntikaupalla mökkimetsistä, kun se on lähtenyt hiukan katselemaan paikkoja. Puhelinnumero kaulapannassa on useamman kerran johdattanut karkulaisen kotiin. Kahdelle isommalle koiralle ei tulisi mieleenkään lähteä lauman luota mihinkään, mutta Ronja kyllä häipyy jos silmä välttää. Joskus olen miettinyt, että kärsikö sen leimautuminen, kun tuli meille vasta 11-viikkoisena, koiranpennun tärkeät leimautumisviikothan ovat nuo viikot 7-12. Toisaalta Veera tuli meille 6-vuotiaana, mutta tuntuu olevan täysin leimautunut...



Sellainen hän on, meidän pikkuriiviö. Meille niin rakas.

2 kommenttia:

  1. Ei taida kovin vahtikoira teille tuo Ronja olla :)
    Pelkää rosvoja luutavasti enemmän kuin isännät :DD

    VastaaPoista
  2. Olet oikeassa, Anneli:): Meillä on myös snautsereita kahta isompaa kokoa, ja kaikki kyllä ilmoittavat jos vieraita on tulossa. En tiedä mitä tekisivät jos oikeasti tulisi rosvoja taloon, luultavasti heiluttaisivat häntiään...

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!