myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kakkuja, leipää ja tyynyjä

Lauantai-iltaa!

Meikäläisellä olisi loma, ta-daa! Ja ihan oikea sellainen eikä mikään sairasloma! Suuria suunnitelmia ei ole, hiukan pääsiäissiivousta ja paljon ulkoilua koirien kanssa. Metsässä kulkeminen on näin kevättalvella ihan huippua, siellä nimittäin käy muitakin kulkijoita ja polkuja risteilee siellä sun täällä. Ja kun nelisen kilometriä kulkee monttuisella, lumisella polulla niin teho on ihan toisenlainen kuin tiellä kävellessä. Koirille kilometrejä tulee varmaan tuplaten, ja tehoa myös, kun rämpivät hangessa keppien perässä. Sitten ei olekaan koirien kanssa metsään asiaa enää kun käärmeet alkavat heräillä.

Pihaa ei taida ihan vielä päästä haravoimaan...pääsiäisenä olisi tarkoitus käydä yhden tai kahden yön visiitillä mökillä, ihanaa! Olen ottanut varaslähdön rippijuhlavalmisteluihin. Tuntuu varmaan kovin aikaiselta, mutta heti pääsiäisen jälkeen tulee puukkoa ranteeseen joten olen melkoisen tovin yksikätinen, ja sitten ei juuri leivotakaan.

Aloitin tästä Kosken Hl perinnenäkkileivästä. Taidanpa laittaa ohjeenkin tähän, kun on helppo ja maistuva leipä. Enemmän kyllä rieska kuin näkkileipä, mutta ennenvanhaan tätä kai pidettiin näkkärinä, kun kaupasta ei sellaista saanut.


Näkkileipä

1 l maitoa
1 rkl suolaa
50 g hiivaa
250 g voita 
vehnäjauhoja

Kälellämpösien maitoon lisätään hiiva, suola ja sulatettu voi. Vehnäjauhoil tehlien pehmie taikina. Kaaviloilaan pellin kokosia leipiä, annataan nousta, pistelleän kahvelil ja jaetaan taikinapyöräl neliöiks. Paistetaan hyväs lämmös vaalean ruskeiks.

Reseptin sanamuoto on Jaakko Kolmosen perinneruokakirjasta, lienee ehtaa Hollolan murretta. Vinkki: tämä on reilu satsi, ei kannata välttämättä tehdä 2-kertaista annosta kuten minä tein, ellei sitten halua kahdeksaa pellillistä leipää. Paistamiseen meni puoli yötä, ja välillä piti juosta ulkona katselemassa revontulia jotka loimusivat juuri silloin komeina.

Tässäpä muutamia kakkusia:





Tiikerikakun tein tällä kertaa Kodin Kuvalehden ohjeella, mihin tuli suklaaosioon rouhittua suklaata. Saas nähdä säilyykö tämä kesäkuuhun vai tuleeko syötyä esim. pääsiäisenä. Riippuu paljolti nuorison liikkeistä.

Tämä vadelma-sitruuna-juustokakku varmaan koesyödään pääsiäisenä, ja maku ratkaisee kelpuutetaanko rippijuhlapöytään.





Tämä seuraava kakku on aiemmissa juhlissa jo testattu ja kelpuutettu, ja tästä laitan ohjeenkin näkyville. Tämä on hieman työläs, mutta vaivan arvoinen, sillä lopputuloksena on ihan kunnollisen kokoinen kakku eikä mikään lätyskä, kuten nuo hyydytetyt kakut joskus ovat. Näitä on jo kaksi pakastimessa, toinen valkosuklaasta ja toinen tummasta. Alkuperäinen ohje on valkosuklaalle, tässä tummasuklaaversio. Koristeet vielä tietenkin puuttuvat:




Valkosuklaakakku

Pohja:
200 g digestivekeksejä
80 g voita

Keksit murustellaan ja sekoitetaan sulatettuun voihin. Seos painellaan leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte:

300 g maustamatonta tuorejuustoa
3 kananmunaa
2 dl sokeria
250 g valkoista suklaata
6 liivatelehteä
3 dl kuohukermaa

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen 5-10 minuutiksi. Sulata suklaa ja sekoita siihen keltuaiset ja tuorejuusto, sähkövatkain on hyvä apuväline. Liota liivatteet kiehuvaan veteen ja kaada seoksen joukkoon ohuena nauhana samalla sekoittaen. Vaahdota kerma ja lisää seokseen. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää seokseen. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 5 tuntia.

Valmiina on myös kolme suklaasydän-kakkupohjaa. Mutta paljon on vielä tehtävää, esim. suolaiset tarjottavat. Kirkkoon tulijoille teen ruoan, luultavasti lohikeiton tai kanakeiton, jonka kanssa sitten syödään tuota perinneleipää. Voileipäkakkuajatuksesta olin jo luopumassa, mutta rippilapsi halusi ne ehdottomasti mukaan tarjoiluihin. Pelastavaksi enkeliksi tuli ystäväni Kirsi, armoitettu voileipäkakkujen tekijä, jonka kakkujen vertaisia en ole missään syönyt. Rippilapsikin esitti toiveen että Kirsi tekisi kakut, ja hän lupautui urakkaan.

Tyynykolmoset isoäidinneliöistä valmistuivat. Kaikki erilaisia, vaikka värit ovat samat.




Tässä vielä heidät yksilöinä:






Ehdottomasti työläin oli tuo keskimmäinen, missä värit vaihtuvat joka kerroksella. Mutta halusin sellaisenkin mukaan vaihtelua tuomaan. Peittoneliöitä on viitisenkymmmentä, eli peite noin puolessavälissä. Lopullinen palamäärä riippuu jämälankojen riittävyydestä. Peittoprojekti jää kyllä kesken odottamaan käden paranemista, mutta eiköhän se joskus kesällä valmistu. Hiukan jo tylsistyttää nuo neliöt, kun tyynyihinkin meni 27 kappaletta, eli ehkä tauko on paikallaan. Hyviä kirjoja on varattuna toipumislomalle, ja monta jaksoa Maria Kalliota dvd:llä, joten eiköhän aika kulu mukavasti. Ja leikattu käsi ei estä kävelyä!

Huomenna sitten odotellaan ovikellon kilinää ja virpojia. Meidänkin tielle on muuttanut uusia lapsia, joten kilistelijöitä varmaan riittää. Tytär on olevinaan katkera, kun en viime vuosina enää ole päästänyt virpomaan. 13-14 -vuotias on mielestäni liian vanha kulkemaan ovelta ovelle karkkia kerjäämässä. No ei nyt ihan tosissaan 15-vuotias ollut virpomaan lähdössäkään. Meillä kävi jossain vaiheessa teinipoikaporukoita, jotka olivat napanneet jostain pajupuskasta risun ja sillä sitten virpoivat. Ei oltu vaivauduttu koristelemaan oksia mitenkään, saati että olisi jotenkin pukeuduttu. No, ostin sitten tytölle suklaamunan ettei tarvitse murjottaa...

Aurinkoista palmusunnuntaita ja mukavia pääsiäisvalmisteluja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!