Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Snautsereita mökkeilemässä




Muutama aurinkoinen mökkipäivä on vietetty ja taas kotiuduttu. Päivät sujuivat vaihtelevalla porukalla pilkkien, saunoen ja vähän herkutellenkin. Koirilla on ollut vauhti päällä, kun ovat päässeet aurinkoiselle järven jäälle juoksentelemaan:

Pinja

Veera ja Pinja



Ronja ja Pinja: taistelu kepistä


Kyllähän sitä moisessa touhussa koira väsähtää. Sitten voikin vallata oman sohvannurkan.

Tässä vielä yksi ikkunatuunaus. Tuo tarrateksti on Enkeli Werstaasta ja todella hyvälaatuinen. Vähän mutkia oli matkassa ennenkuin tarran sain. Ensimmäinen lähetys ei ole vielä tänäkään päivänä saapunut perille, mihin lie Itella sen kuljettanut. Enkeli Westas oli niin ystävällinen että lähetti uuden samaan hintaan.


Huomenna sitten herätäänkin kesäaikaan katsomaan, kun aurinko tanssii. Niin se kuulemma tekee pääsiäisaamuna. Aurinkoisia pääsiäsipyhiä!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kirppiksellä

Moi vaan!

Kyllä sää hellii nyt lomalaista! Koirien kanssa ollaan käyty lenkkeilemässä ja pilkkijöitä kiusaamassa tuossa järven jäällä. Kummasti siellä muuten kertyy kilometrejä, kun olen ihan huvikseni laittanut kännykästä sports trackerin päälle. Lähemmäs viisi kilometria tulee helposti tarvottua, tasaista kun on. Metsässä tuntuu kilometri paljon rankemmalta kun on vaihteleva maasto. Tänään oli pallokin mukana, ja koirat saivat juosta oikein kunnolla. Nyt onkin sitten rauhallista...Kyllä taas nauroin näitä uljaita vahtikoiria. Pinja ei meinannut millään uskaltaa ohittaa sellaista vanerista taulua, missä oli pelastusrengas kiinni. Haukkui vaan ja otti sivulaukkoja. Toiset oltiin jo ohitettu ko. vaaranpaikka, kun Pinja päätti ottaa varman päälle ja teki laajan kaarroksen keskeltä järveä, ettei tarvinnut mennä lähelle ko. hirvitystä.






Kyllä oli ihanaa päästä kotiin turvaan ja takan viereen huilaamaan!

Poikkesin tänään kauppareissulla paikallisella pikku kirpparilla, ja kyllä kannatti! Löysin jotain ihanaa ja nostalgista:



Varmaan moni muistaa nämä kalenteripyyhkeet, joita ainakin minun lapsuudessani ostettiin joka vuosi uusi. Mihinköhän nekin aarteet ovat kulkeutuneet, luultavasti leikattu matonkuteiksi. Näillähän on nykyään ihan keräilyarvoakin. Nämä pyyhkeet maksoivat peräti 2 euroa kappaleelta. Aion viedä nämä mökille ja ripustaa esille.

Löysin myös itselleni kesän rientoihin kukikkaan sifonkitunikan, hintaa myös se 2 euroa:




Minun värit!!!

Joskus onnistaa vaikka ei mitään erityisemmin odota löytävänsä. Löysin myös kauniita liinavaatteita ja helmalakanan tyttären sänkyyn.

Isäntä kyseli, eikö hunajamanteleita voisi syödä muulloinkin kuin jouluna, ja yhteistuumin päätettiin että miksipäs ei! Nämä varmaan katoavat suoraan pelliltä vaikka tein tupla-annoksen, maistuivat niin hyviltä taas. Tässäpä ohjetta!


Torstaina lähdetään katsomaan onko mökki pystyssä, viimeksi olemme olleet siellä uutenvuotena. Voi miten ihanaa päästä sinne taas. Se on todellinen sielunkotini! Tarkoitus olisi viipyä pari yötä, pitkänäperjantaina saamme varmaan myös pieniä pilkkijöitä paikalle. Jospa vaikka pidettäisiin pilkkikisat! Meillä on tapana järjestää mökillä hassuja pikku kilpailuja, joten ehkä nytkin...

Keräilin lenkillä vähän koivunoksia maljakkoon. Saas nähdä tulisiko näihin lehdet. Olisi pitänyt kerätä viime viikolla, kun kuu oli kasvava, nyt taitaa olla jo täydenkuun aika. Tämä on yksi noita vanhan kansan uskomuksia, joissa mielestäni on vinha perä. Eli jos jonkun haluaa kasvavan, pitää ajoittaa se asia kasvavan kuun aikaan. Ja jos sitten vaikka rikkaruohoja tai pajupensaita hävittää, niin silloin vähenevän kuun aika olisi otollinen, niin että ehkä pysyvätkin poissa. Tyttö ihmetteli miksi olin laittanut "pelkkiä risuja" maljakkoon.



Nyt olisi varmaan oikea aika toivotella hyvät pääsiäiset. Voipi olla ettei tule ainakaan ennen pyhiä kirjoiteltua. Pyhinä voi sitten alkaa jännittää leikkaukseen menoa. Tänään oli soittoaika sairaalaan, leikkaava kirurgi onkin vaihtunut nuoresta naisesta (josta kovasti tykkäsin) vanhaan ja kokeneeseen mieheen. Olen kai vähän hankala tapaus, kun on kerran jo leikattu eikä käsi tullut kuntoon. Joten nyt sitten laitetaan kokemusta peliin.

Aurinkoista pääsiäistä, ystävät!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Ronja ja vaaranpaikat

Tänään taas on ollut ihan pakko ihmetellä, minkälainen noiden koirien pään sisältö mahtaa olla. Onko niiden ajatusmaailmassa mitään logiikkaa? Meidän pahnanpohjimmainen Ronja saa välillä kummallisia kauhistuskohtauksia, hakeutuu jalkoihin ja tutisee häntä koipien välissä.

Illansuussa taas ihmettelimme, mikä mahtaa olla kamaluuden aihe tällä kertaa, kunnes tajusimme, että isäntä polki kuntopyörää yläkerrassa ja ääni kuulosti Ronjan mielestä hyvin vaaralliselta.



Se saa myös sätkyn, jos joku erehtyy tappamaan kärpäsen sähkölätkällä, niin että kuuluu räpsähdys. Eräänä iltana ihmettelimme, mikä nyt on pienen pelästyttänyt, kunnes ilmeni, että isäntä oli aikaisemmin samana iltana tappanut kärpäsiä lätkällä yläkerrassa. Tutinaa riitti vielä pari tuntia tapauksen jälkeen



Ja voi kamaluutta, kun lunta sattuu putoamaan katolta. No kieltämättä sitä ääntä ovat ihmisetkin kauhistelleet, ja isotkin koirat.

Ilotulitusraketit ovat tietysti ihan hirveä kauhun paikka. Onpa kerran pantannut ulosmenoa kolme päivää uudenvuoden jälkeen, kun oma väki oli pohjoisessa ja koiravahdit talossa. 


Toisaalta tämä 7-kiloinen peto pistää sitten ihan suvereenisti kampoihin meidän isoille koirille, eikä kunnioita niitä yhtään. Veeraltakin vie kepin surutta sitkeällä roikkumisella, vaikkakin Veera useimmiten pääsee pitkillä koivillaan karkuun keppinsä kanssa. Mutta usein luovuttaa tälle pikkupirulaiselle, kun ei muutakaan keksi. 




Jos meille joskus erehtyy tulemaan koiravieraita, niin Ronja kyllä ilmoittaa hyvin selkeästi kuka on pomo tässä talossa. Rähinöitsijä on joskus jopa jouduttu viemään yläkertaan arestiin, kun on turhan ärhäkästi käynyt koiravieraiden kimppuun. Isot koirat meillä välillä joutuvat hieman neuvottelemaan kuka on talossa pomo, mutta Ronja ei näihin neuvotteluihin osallistu. Se kai katsoo olevansa niiden yläpuolella.



Reviirikseen se katsoo talon, pihan, talon ohitse kulkevan tien sekä lähimetsän noin viiden kilometrin säteellä. Ja auta armias jos joku sille reviirille erehtyy. Muutaman sydänpysähdyksen olen käynyt läpi, kun metsässä on olleet koirat irti ja on kohdattu vieraita, isojakin koiria. Aina ei tiedä, riittääkö niillä ymmärrystä kinttuun kiinni käyvää pikkupiskiä kohtaan. Mutta onpa niinkin käynyt että iso koira on lähtenyt häntä koipien välissä uikuttaen pakoon.


Ronja on meidän Camel Boots -koira, oman tiensä kulkija. Sitä on etsitty joskus tuntikaupalla mökkimetsistä, kun se on lähtenyt hiukan katselemaan paikkoja. Puhelinnumero kaulapannassa on useamman kerran johdattanut karkulaisen kotiin. Kahdelle isommalle koiralle ei tulisi mieleenkään lähteä lauman luota mihinkään, mutta Ronja kyllä häipyy jos silmä välttää. Joskus olen miettinyt, että kärsikö sen leimautuminen, kun tuli meille vasta 11-viikkoisena, koiranpennun tärkeät leimautumisviikothan ovat nuo viikot 7-12. Toisaalta Veera tuli meille 6-vuotiaana, mutta tuntuu olevan täysin leimautunut...



Sellainen hän on, meidän pikkuriiviö. Meille niin rakas.

Voisilmäpullaa ja virpojia


Kaunista palmusunnuntaita!

Päivän taikinaterapiana on ollut voisilmäpullat, joita tänään tehtailin litran taikinasta. Pääsiäinen tulla tömistelee ja vähän on kiva siihen varautua, vaikka en yleensä hirveästi siihen panosta. Monta pääsiäistä meni asuntovaunuillessa, nyt kun on mökki niin vaunuilu on jäänyt vähemmälle, vaikka ensi kesänä olisi tarkoitus yrittää taas jonkinmoiseen reissuun päästä. Kerran karavaanari, aina karavaanari, näin se taitaa olla. Nyt on tarkoitus ainakin osittain viettää kotipääsiäistä, joten jotain on kiva leipoakin. 





Virpojia on käynyt tänään todella paljon, isännän piti jo lähteä kauppaan ostamaan lisää virpomisherkkuja, kun ei oltu varauduttu ihan näin suureen suosioon. Ihania noita-akkoja ja -ukkoja ja kauniisti koristeltuja virpomisoksia! Hiukan kyllä vielä muistuttelisin virpojien vanhempia, että ohjeistakaa näitä pikkunoitia muutamasta käyttäytymissäännöstä. Jos ovea ei ensimmäisellä ovikellon soitolla tulla avaamaan, ei pidä ryhtyä renkkaamaan kelloa olantakaa eikä hakkaamaan ovea nyrkillä, kuten meillä kävi. Pullanpaisto oli siinä vaiheessa että en ihan heti ovelle ehtinyt ja noitasilta paloi päreet. Niin sitten myös koirilta, joilta meni hermot ihan täysin tähän rytinään. Onhan myös ihmisiä, joilla ei ole aikomustakaan avata ovea virpojille, ja siihen on myös täysi oikeus.  Suurin osa lapsosista kyllä käyttäytyi todella kauniisti, kaikki muistivat kysyä että saako virpoa,  ja kiittelivät kauniisti palkoistaan kuten myös minä kauniista virpomisoksista. 

Nyt taidan lähteä metsästämään lisää pajunkissoja koirien kanssa, aurinkoa päiväänne!


lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kakkuja, leipää ja tyynyjä

Lauantai-iltaa!

Meikäläisellä olisi loma, ta-daa! Ja ihan oikea sellainen eikä mikään sairasloma! Suuria suunnitelmia ei ole, hiukan pääsiäissiivousta ja paljon ulkoilua koirien kanssa. Metsässä kulkeminen on näin kevättalvella ihan huippua, siellä nimittäin käy muitakin kulkijoita ja polkuja risteilee siellä sun täällä. Ja kun nelisen kilometriä kulkee monttuisella, lumisella polulla niin teho on ihan toisenlainen kuin tiellä kävellessä. Koirille kilometrejä tulee varmaan tuplaten, ja tehoa myös, kun rämpivät hangessa keppien perässä. Sitten ei olekaan koirien kanssa metsään asiaa enää kun käärmeet alkavat heräillä.

Pihaa ei taida ihan vielä päästä haravoimaan...pääsiäisenä olisi tarkoitus käydä yhden tai kahden yön visiitillä mökillä, ihanaa! Olen ottanut varaslähdön rippijuhlavalmisteluihin. Tuntuu varmaan kovin aikaiselta, mutta heti pääsiäisen jälkeen tulee puukkoa ranteeseen joten olen melkoisen tovin yksikätinen, ja sitten ei juuri leivotakaan.

Aloitin tästä Kosken Hl perinnenäkkileivästä. Taidanpa laittaa ohjeenkin tähän, kun on helppo ja maistuva leipä. Enemmän kyllä rieska kuin näkkileipä, mutta ennenvanhaan tätä kai pidettiin näkkärinä, kun kaupasta ei sellaista saanut.


Näkkileipä

1 l maitoa
1 rkl suolaa
50 g hiivaa
250 g voita 
vehnäjauhoja

Kälellämpösien maitoon lisätään hiiva, suola ja sulatettu voi. Vehnäjauhoil tehlien pehmie taikina. Kaaviloilaan pellin kokosia leipiä, annataan nousta, pistelleän kahvelil ja jaetaan taikinapyöräl neliöiks. Paistetaan hyväs lämmös vaalean ruskeiks.

Reseptin sanamuoto on Jaakko Kolmosen perinneruokakirjasta, lienee ehtaa Hollolan murretta. Vinkki: tämä on reilu satsi, ei kannata välttämättä tehdä 2-kertaista annosta kuten minä tein, ellei sitten halua kahdeksaa pellillistä leipää. Paistamiseen meni puoli yötä, ja välillä piti juosta ulkona katselemassa revontulia jotka loimusivat juuri silloin komeina.

Tässäpä muutamia kakkusia:





Tiikerikakun tein tällä kertaa Kodin Kuvalehden ohjeella, mihin tuli suklaaosioon rouhittua suklaata. Saas nähdä säilyykö tämä kesäkuuhun vai tuleeko syötyä esim. pääsiäisenä. Riippuu paljolti nuorison liikkeistä.

Tämä vadelma-sitruuna-juustokakku varmaan koesyödään pääsiäisenä, ja maku ratkaisee kelpuutetaanko rippijuhlapöytään.





Tämä seuraava kakku on aiemmissa juhlissa jo testattu ja kelpuutettu, ja tästä laitan ohjeenkin näkyville. Tämä on hieman työläs, mutta vaivan arvoinen, sillä lopputuloksena on ihan kunnollisen kokoinen kakku eikä mikään lätyskä, kuten nuo hyydytetyt kakut joskus ovat. Näitä on jo kaksi pakastimessa, toinen valkosuklaasta ja toinen tummasta. Alkuperäinen ohje on valkosuklaalle, tässä tummasuklaaversio. Koristeet vielä tietenkin puuttuvat:




Valkosuklaakakku

Pohja:
200 g digestivekeksejä
80 g voita

Keksit murustellaan ja sekoitetaan sulatettuun voihin. Seos painellaan leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte:

300 g maustamatonta tuorejuustoa
3 kananmunaa
2 dl sokeria
250 g valkoista suklaata
6 liivatelehteä
3 dl kuohukermaa

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen 5-10 minuutiksi. Sulata suklaa ja sekoita siihen keltuaiset ja tuorejuusto, sähkövatkain on hyvä apuväline. Liota liivatteet kiehuvaan veteen ja kaada seoksen joukkoon ohuena nauhana samalla sekoittaen. Vaahdota kerma ja lisää seokseen. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää seokseen. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 5 tuntia.

Valmiina on myös kolme suklaasydän-kakkupohjaa. Mutta paljon on vielä tehtävää, esim. suolaiset tarjottavat. Kirkkoon tulijoille teen ruoan, luultavasti lohikeiton tai kanakeiton, jonka kanssa sitten syödään tuota perinneleipää. Voileipäkakkuajatuksesta olin jo luopumassa, mutta rippilapsi halusi ne ehdottomasti mukaan tarjoiluihin. Pelastavaksi enkeliksi tuli ystäväni Kirsi, armoitettu voileipäkakkujen tekijä, jonka kakkujen vertaisia en ole missään syönyt. Rippilapsikin esitti toiveen että Kirsi tekisi kakut, ja hän lupautui urakkaan.

Tyynykolmoset isoäidinneliöistä valmistuivat. Kaikki erilaisia, vaikka värit ovat samat.




Tässä vielä heidät yksilöinä:






Ehdottomasti työläin oli tuo keskimmäinen, missä värit vaihtuvat joka kerroksella. Mutta halusin sellaisenkin mukaan vaihtelua tuomaan. Peittoneliöitä on viitisenkymmmentä, eli peite noin puolessavälissä. Lopullinen palamäärä riippuu jämälankojen riittävyydestä. Peittoprojekti jää kyllä kesken odottamaan käden paranemista, mutta eiköhän se joskus kesällä valmistu. Hiukan jo tylsistyttää nuo neliöt, kun tyynyihinkin meni 27 kappaletta, eli ehkä tauko on paikallaan. Hyviä kirjoja on varattuna toipumislomalle, ja monta jaksoa Maria Kalliota dvd:llä, joten eiköhän aika kulu mukavasti. Ja leikattu käsi ei estä kävelyä!

Huomenna sitten odotellaan ovikellon kilinää ja virpojia. Meidänkin tielle on muuttanut uusia lapsia, joten kilistelijöitä varmaan riittää. Tytär on olevinaan katkera, kun en viime vuosina enää ole päästänyt virpomaan. 13-14 -vuotias on mielestäni liian vanha kulkemaan ovelta ovelle karkkia kerjäämässä. No ei nyt ihan tosissaan 15-vuotias ollut virpomaan lähdössäkään. Meillä kävi jossain vaiheessa teinipoikaporukoita, jotka olivat napanneet jostain pajupuskasta risun ja sillä sitten virpoivat. Ei oltu vaivauduttu koristelemaan oksia mitenkään, saati että olisi jotenkin pukeuduttu. No, ostin sitten tytölle suklaamunan ettei tarvitse murjottaa...

Aurinkoista palmusunnuntaita ja mukavia pääsiäisvalmisteluja!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Vuoden kirjat numeroina

Pikainen tiistai-illan tervehdys, ystävät!

Flunssasta on selvitty noin niinkuin jotenkuten, neljää lääkettä siihen tarvittiin. Pari astmalääkettä ja kortisoninenäsuihke antibioottien lisäksi, niillä on nyt menty ja ihan työkuntoinen olen jo ollut. Tämä viikko olisi töitä, sitten pääsiäisloma ja heti pääsiäisen jälkeen leikkauspöydälle ja ranne auki. Saas nähdä mitä sieltä kanavasta paljastuu, hiukan hirvittää kun tämä leikkaus on nyt toisinto vuoden takaisesta. Surukseni huomasin, että trikookuteesta virkkaaminen ei enää onnistu, kun tänä iltana sitä pitkästä aikaa yritin. Esittelen valmiita käsitöitä ja joitain leipomuksiakin sitten paremmalla ajalla, toivottavasti jo viikonloppuna.

Mutta asiaan, tilastotietoja piti kertomani. En ole yleensä mikään numeroihminen, mutta olen nyt vuoden ajan pitänyt kirjaa lukemistani kirjoista ja tein niistä pikku yhteenvedon. Tältä se näyttää:

Kotimaisia dekkareita 19 kpl
Ulkomaisia dekkareita 16 kpl
Muuta kotimaista kaunokirjallisuutta 23 kpl
Muuta ulkomaista kaunokirjallisuutta 5 kpl
Tietokirjoja 8 kpl
Näiden lisäksi kesken jääneitä kirjoja 4 kpl

Yhteensä olen lukenut 75 kirjaa, miinus kesken jääneet on 71 kpl. Tämä tekee n. 1,37 kirjaa per viikko.

Ihan kiva nähdä ihan mustaa valkoisella mitä sitä on tullut kahlattua läpi. En yllä mitenkään parhaiden himolukijoiden tasolle, mutta lukemisen lisäksi käyn töissä, hoidan kotia ja kolmea koiraa, teen käsitöitä ja yritän harrastaa liikuntaakin. Ja nukkuakin pitää. Eli siihen nähden ihan hyvä saavutus kuitenkin. 

Kirjojen laatu on selvästi kevyehköä, joskaan en ole niitä sisällön perusteella sen kummemmin eritellyt muuten kuin tuo dekkari/muu kaunokirja -jako. Muistiinpanoihini olen kyllä merkinnyt pienet kommentit kustakin kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista, hiukan sisällön kuvausta ja olenko tykännyt vaiko en. Tietokirjojen vähäinen määrä selittyy sillä, että olen tähän kelpuuttanut ainoastaan ne kirjat jotka olen todella lukenut kannesta kanteen. Tietokirjojahan tulee selailtua jo ihan työn merkeissä päivittäin joltinenkin määrä, joten niitä on lähes mahdoton kaikkea kirjata ylös. Nuo kannesta kanteen luetut ovat käsitelleet mm. koulumaailmaa, kasvatusta ja naisen asemaa meillä ja muualla. Ne mitä selailen, ovat yleensä kädentaito- , ruoka- , puutarha- tai sisustuskirjoja.

Aion ehdottomasti jatkaa tätä kirjanpitoa. Omia muistiinpanoja selatessa tulee mieleen monta kirjailijaa, joihin haluaa palata uudelleen. Ja myös tulee eroteltua jyvät akanoista ja lempattua ne, mihin ei todellakaan aio palata. 

Aika yksipuoleinen lukija olen. Listaltani puuttuu kokonaan fantasia, kauhu ja scifi, sotakirjat ja uskonnolliset kirjat. Runoja luen kyllä, mutta runokirjojakaan harvoin kannesta kanteen. En kuitenkaan työssäni huomaa, että nuo puutteet kauheasti haittaavat. Kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan lukea. Lasten ja nuorten osastoihin pitäisi ehdottomasti perehtyä paremmin, sen olen huomannut työssäni nyt kun kirjastonhoitajamme on äippälomalla ja olen jonkin verran hoidellut yhteistyötä koulujen, pääasiassa yläasteen äidinkielen opettajien kanssa. Kuvakirjoihin tulee jonkin verran tutustuttua nyt kun olen pitänyt satutunteja pienille.

Nyt pitää varmaankin alkaa harrastamaan sitä nukkumista, työviikkoa on vielä jäljellä ennen lomaa. Hyviä öitä ja mukavaa loppuviikkoa!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Flunssaa ja mummoruutuja

                                              Moi taas!

Vauhtiviikon jälkeen seurasikin sitten tautiviikko. Maanantaina piti taas käydä moikkaamassa työterveyslääkäriä, flunssa elää ja voi hyvin. Diagnooseina keuhkoputkentulehdus ja poskiontelotulehdus, hoidoksi lepoa ja tällä kertaa myös antibioottikuuri. Eli kotona niiskutan ja köhisen, vielä ei ainakaan kuuri ole lähtenyt puremaan. Alkaa jo hirvittää kun leikkauspäivä lähestyy ja kunto ei vaan kohene. Onneksi tässä on nyt kuitenkin vielä muutama viikko aikaa toipua.

Eilen sitten katselin vanhoja Maria Kallio -sarjoja dvd:ltä ja virkkasin. Pistin vähäksi aikaa peittoruudut syrjään ja aloin tehdä isoäidinneliöistä tyynynpäällisiä. Yksi jo valmistuikin.





Lanka on farkunsinistä Impivaaraa ja vaaleanharmaata seiskaveikkaa. Ajattelin tehdä vielä pari näitä näistä samoista väreistä mutta ehkä leikin vähän noiden kerrosten raitojen kanssa. Pidän sinisestä sisustusvärinä ja meillä on olkkarissa sitä aika paljon.

Monissa neuleblogeissa on esitelty "neulomisnurkka", ja tässäpä minun nurkkani:




Tässä ikkunan alla olevassa tuolissa on syntynyt melkoinen määrä sukkaa ja lapasta. Ikkunasta tulee valoisaan aikaan luonnonvaloa ja jalkalamppu valaisee pimeänä aikana. Pyöreälle pikkupöydälle voi laittaa siideri mehulasin ja jalat voi asetella mukavasti rahille.

Ompelukset ja askartelut teen täällä työhuoneessani, ja täällä myöskin on mukavasti kaappi- ja hyllytilaa säilytellä kaikkia tarvikkeita.




Työhuone on tietenkin myös tyttären käytössä silloin kun hän haluaa esim. kortteilla. Isäntä harvemmin ompelee tai askartelee. Hänellä on sitten yläkerrassa oma työhuoneensa, missä voi säilöä papereitaan ja ammattilehtiään sekä myös tv-huone. Myös tyttären huone on yläkerrassa. Taloa rakentaessa meitä oli tulossa asumaan melkoinen joukkue, joten tiloista ei haluttu tinkiä. Nyt olemme kolmestaan (tai oikeastaanhan meitä on kuusi kun koiratkin lasketaan). Emme ole kuitenkaan halunneet luopua talosta. On mukavaa kun eri toiminnoille on omat tilansa ja riittävästi säilytystilaa. Myös muualle muuttaneille nuorille kumppaneineen löytyy majoitustilaa silloin kun vierailevat kotona. Isäntä on rakentanut vanhaan ulkorakennukseen tilavan autotallin, missä on hänellä "krouvimpaa" työtilaa sekä myös säilytystilaa kaikenmoiselle tarpeelliselle tavaralle (autoja sinne ei kyllä mahdu). Meillä on myös aivan loistavat naapurit, naapuriapu pelaa puolin ja toisin ja suvaitsevat myös toisinaan melko äänekästä koiralaumaamme.

Ison talon huonoja puolia ovat tietysti sitten siivouspäivät. Siivousta toki helpottaa suuresti se että tavaroille on oma paikkansa ja ne myös yritetään pitää paikoillaan. Kustannuksia myös toki on esim. lämmityksestä. Niissä meitä helpottaa tämä mainio Tulikiven takka-leivinuuni, joka talviaikaan lämmitetään joka toinen päivä.

Tämä riittää pitämään koko alakerran lämpimänä. Uuni on "heti valmis", siellä ei polteta puita vaan se lämpiää samalla kuin takkakin. Siellä on sitten hyvä haudutella uunipuurot ja karjalanpaistit sekä koirille yrjölät. Uuni ei helposti lämpiä kovin kuumaksi, joten leipomisessa käytän sitä lähinnä leivän paistamiseen. Ja tuollaisiin pitkää hauduttelua kaipaaviin ruokiin se on aivan loistava.

Flunssaisena ei oikein mikään maistu, mutta eilen teki mieli lettuja, ja niitähän sitten piti paistaa:


Kesää ja muurikkalettuja odotellessa! Mukavaa loppuviikkoa!










lauantai 9. maaliskuuta 2013

Vauhtiviikko

Aurinkoista lauantai-iltaa! Onpas ollut otsikon mukainen, suorastaan hengästyttävä viikko. Työn merkeissä on ollut kirjallisuuspiiriä, pinterest-koulutusta ja seminaaria, liikuntaa on tullut metsälenkkien ja zumban muodossa. Eilen oli hiukan liikaakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, metsälenkillä jyrkkää mäkeä laskeutuessani pehmeä lumi lähti liikkeelle jalkojeni alta ja lensin komeasti selälleni. Onneksi pään alla oli pehmeää lunta, silti iltasella hiukan huimasi ja päätä jomotteli. Mutta onneksi ei käynyt pahemmin.

Naisten päivä oli hyvä syy ostaa vähän tulppaaneja ja kuoharia:




Tänään on saatu seurailla hienojen nuorten miesten hienoa salibandyturnausta. Minulle meinaa tulla rytmihäiriöitä kun oma poika on kentällä. Paljon onnea Dynamon pojille upeasta noususta kakkosdivariin! Hienolta näitä pelejä katsellessa tuntuu varsinkin se, että osa pojista on pelannut yhdessä ekaluokkalaisista lähtien (kyseessä on siis miesten edustusjoukkue, minulle pojat ovat aina poikia...).

Tuijan sukat valmistuivat tuossa viikon varrella:




Tervetuloa sukanhakukyläilylle! Villasukille on käyttöä vaikka kevätaurinko jo paisteleekin, ja ikävä kyllä Suomen kesässäkin välillä...

Jämälankakoppanikin on täydentynyt mukavasti, ja tästä suurkiitos Päiville! Ronja muuten yritti ihan väkisin vallata lankakopan nukkumapaikakseen, mutta siihen sanoin jyrkän ein. Jotkut alueet tässäkin huushollissa on vielä koirilta kiellettyjä :).




Kyllä näistä kelpaa taas virkkailla isoäidinneliöitä. Aika kasat on jo valmiina, 36 kappaletta. Mutta monta pitää vielä tehdä ennenkuin peitto on valmis. Tämä on sellainen mukava välityö, kun kyllästyy niin voi välillä tehdä jotain muuta.



Huomaattekos tässä kuvassa mitään muutosta edelliseen keittiökuvaan verrattuna, paitsi että linssilude-koira on vaihtunut Veerasta Pinjaksi?


Tulin nimittäin myyneeksi keittiön pöydän, ja piti kaivaa vanha mäntypöytä vaatehuoneen kätköistä. Itse asiassa halusin eroon vanhoista tuoleista, ja ajattelin että menevät paremmin kaupaksi kokonaisena ryhmänä. Ja niin kävikin, tunnin ehti ryhmä olla tori.fi -sivustolla myynnissä kun ostaja löytyi. Itse asiassa pidän enemmän nykyisestä kokonaisuudesta, mäntypöytä käy näiden tuolien kanssa paremmin kuin pyökkinen. 

Viikonloppu se on koirillakin, ja sen kunniaksi kaivettiin pitkästä aikaa aktivointilelut esiin:

Ostettuja ja itse tehtyjä
Kong on Pinjan mieleen:




Tuonne kun laittaa märkää ruokaa sisään ja pakastaa, niin johan riittää koiralla puuhaa pitkäksi toviksi.

Veera pitää tästä pallosta, jonka sisältä tipahtelee pikkuherkkuja:



Ronja katseli Veeran touhuja silmä kovana, ja syöksyi tikkana sieppaamaan namin ennenkuin Veera raskastekoisempana ehti napata sitä. No, kyllä Veerakin piti huolen että osansa sai...nämä lelut ovat mukavaa vaihtelua koirille silloin kun on itse kiireinen eikä ehdi tarpeeksi touhuta niiden kanssa.
Nämä aurinkoiset kevättalven päivät ovat niin ihania! Vielä töiden jälkeen ehtii valoisan aikaan metsään, ja muutenkin mieli on iloinen ja virkeä. Näitä lisää, kiitos! Lunta ja viimaa on nyt ollut tarpeeksi.

Pinjan ja muiden risupartojen kanssa toivottelemme aurinkoista ja virkistävää sunnuntain seutua!



sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Suolaista hyvää

Tänään piti olla älä-tee-mitään -päivä eli tarpeellinen lepo ennen töihin paluuta, mutta kuinkas kävikään! Selailin uutta Pirkka-lehteä ja löysin kivan suolaisen ohjeen, jota piti heti kokeilla. Ohje löytyy täältä. Eli yrttiset kinkku-juustokierteet on kysymyksessä, joskin muokkasin hiukan ohjetta sen mukaan mitä kaapista löytyy. Kinkun korvasin meetvurstilla ja tuorejuustoksi laitoin yrttien sijasta aurinkokuivattu tomaatti -makua. Tuli tosi hyviä, ei niin rasvaisia kuin voitaikinaleivonnaiset kun ovat ihan hiivataikinaan tehtyjä.





Leipomisen lisäksi on kaiveltu kaappien kätköistä kaikenlaista ylimääräistä tavaraa, valokuvattu ja laitettu nettimyyntiin. Jos niistä jollekin olisi vielä iloa kun ihan turhaan nurkissa meillä pyörivät. Jospa nyt sitten aloittaisi sen älä-tee-mitään -vaiheen päivästä. Isoäidinneliöitä värkkäilen, 26 on tehtynä ja jämälankavarastot hupenee uhkaavasti! Eli jos jollain on kaappien kätköissä Seitsemän Veljestä -jämäkeriä, värit voi olla mitä tahansa, niin otan ilolla vastaan ja maksan postikulut. Menee jämälankapeiton idea mönkään jos pitää ostaa kaupasta lisää lankaa.

Palaillaan taas, kivaa viikkoa!

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Lomaherkkuja

Lauantaiehtoota!

Itse metsästelen aina helppoja ja jonkun hyväksi testaamia ruoka- ja leivontaohjeita. Tässä pari sellaista, jos jotakuta huvittaa kokeilla.

Unelmatorttu

4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl perunajauhoja
2 rkl (tummaa) kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

Täyte:
100 g voita tai margariinia
1 1/2 dl tomusokeria
1 keltuainen
2 tl vanilliinisokeria

Vatkaa munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi muna-sokerivaahtoon. Kaada leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paista 225 asteessa 5-7 minuuttia. Sekoita täytteen aineet ja laita jäähtyneelle torttulevylle. Säilytä jääkaapissa, jos torttu ehtii sinne asti.

 Tein tällaisen eilen ja hups, se katosi!

 No eipä hätää, jääkaapissa oli pari purkkia rahkaa joten ei kun tänään taas leipomaan! Pääsiäinenkin lähestyy joten rahkaherkuille on taas kysyntää.

Rahkatorttu

100 g margariinia tai voita
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
2 1/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 tlk (250 g) rahkaa
1 kananmuna
4 rkl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
1 rkl sitruunamehua
(1/2 dl rusinoita)
(laitan tilkan kermaa joukkoon)

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää muna edelleen vatkaten. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää taikinaan. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Sekoita täytteen aineet ja levitä vuokaan taikinan päälle. Paista 200 asteessa 25-30 minuuttia.

Itse en käytä rusinoita, koska en niistä välitä. Piirakan voi tehdä ihan puhtaasti rahkaversiona. Tällä kertaa kokeilin laittaa mustikoita täytteen joukkoon, kun niitä on vielä pakastin väärällään. En ole vielä maistanut, mutta ihan hyvännäköinen torttu tuli:


Tein näitä kaksin kappalein, jospa edes toinen ehtisi pakastimeen vierasvaraksi.

Tällä lomalla on tullut kyllä herkuteltua enemmän kuin olisi tarpeen. Mutta on kyllä liikuntaakin tullut ihan kivasti joka päivä. Loma lähenee loppuaan, ja aikaa leipomiseen (ja bloggaamiseen!) ei varmaan kamalasti jää. Tuntuu kyllä kuin olisin ollut kamalan kauan poissa töistä, ensin flunssassa ja sitten lomalla. Kevätkin on harpannut aimo askelen eteenpäin tässä välissä, vaikka nyt onkin taas kylmempää. Mutta aurinko jaksaa jo lämmittää päivällä, vaikka yöt olisivatkin reilusti pakkasen puolella. Tänään oli aivan mahtava keli tarpoa koirien kanssa metsässä, kun reipas pakkanen oli yöllä kovettanut polut vähemmän upottaviksi.

Riepua on tullut heilutettua myös, kun tässä kotona olen ollut ja aurinko on armottomasti paljastanut huushollin nuhruisuuden. Aseet ovat olleen järeät, etikkaa, tolua, kloriittia ja ihmesieniä! Kyllä nyt kiiltää ja tuoksuu, vähän aikaa...rakkaan Rellunikin puunasin sisältäpäin kevätkuntoon.

Eilen aloittelin jo rippijuhlakutsujen askartelun, ja sain ne aika hyvään malliin. Juhlat ovat vasta kesäkuussa, mutta tunnetusti aika hurahtaa kun on paljon tekemistä. Huhtikuun olen pitkälti poissa pelistä, sillä kutsu ensimmäiseen käsileikkaukseen tuli, se tehdään 2.4. eli heti pääsiäisen jälkeen.

Tyttären kanssa kaksin tätä iltaa vietämme, onneksi kolme uljasta vahtikoiraa on turvanamme. Nyt on syytä jo rauhoittua ja huomenna viettää ihan kunnon lepäilypäivää, että jaksaa taas aloittaa arkisen puurtamisen. Eli saunomista, lukemista ja isoäidinneliöitä on illan ohjelmassa.

Mukavaa illanjatkoa ja hyvää pyhäpäivää!