myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

perjantai 8. helmikuuta 2013

Viikon puuhailuja

Perjantai-ilta, eikä kyllä haittaa yhtään. Ihanaa päästä vähän huokaisemaan työntäyteisen viikon jälkeen. Tunnelmat on onneksi paljon paremmat kuin viikko sitten, ja yhtä ja toista on tullut puuhattua viikon varrella. Aloitetaan vaikka tärkeimmistä eli ruokajutuista. Nutrailuthan on nyt ohi, tulosta ei tullut ihan toivottua määrää mutta jotain kuitenkin. Jatkamme miehen kanssa terveellisesti ja mahdollisimman vähähiilarisesti. Tein alkuviikosta mainion kanakeiton, ja päätin tallettaa ohjeen tänne myöhempää käyttöä varten. Se kun on ihan oma reseptini.





Kermainen ja juustoinen kanakeitto

1 paketti (hunajamarinoituja) broilerin rintaleikkeitä
vettä, kasvisliemikuutioita
2 pussia herne-maissi-paprikaa (pakaste)
1 paketti Koskenlaskijaa
1 purkki kolmen juuston ruokakermaa
ripaus vehnäjauhoja
cyrrya, paprikajauhetta, viherpippuria, juustokuminaa

Keitä rintaleikkeet kanaliemessä kypsiksi. Siivilöi liemi, paloittele broileri ja lisää palat takaisin liemeen. Sulattele sekaan Koskenlaskija. Lisää pakastevihannekset. Sekoita vehnäjauhot kerman kanssa tasaiseksi suurukseksi ja lisää keiton sekaan. Keittele vielä viitisen minuuttia. Mausta makusi mukaiseksi.

Ihan kevyt keittohan tämä ei ole kun on kermainen ja juustoinen, mutta oikea pakkaspäivän lempeä lämmike tämä on. Ja kohtalaisen vähähiilarinen. Paranee vaan lämmittäessä, kuten keitot yleensä.

Sunnuntaina meille tulee ruokavieraita, ja jälkkärikahville tein tällaisia muffinseja:


Ihan perus muffinitaikina, päälle samaa kuorrutetta kuin mokkapaloihin, koristeeksi tähtinonparelleja. Nythän noita tähtiä on muutenkin joka paikassa koristeena niin miksei sitten myös leivonnaisissa! Trendikästä ;).

Ja sitten vähän neuleita! Innostuin piirakkasukista, ja kehittelin niistä "pikkutyttöversion".


Sukat vähän isommalle ja peukuttomat Lise-Lotte -lapaset pienemmälle neidille.

Tämä setti matkasi Veeran entisille kotikonnuille, sinne kun odotellaan kevätvauvaa. Ja pitihän isoasiskoakin muistaa.

 Parit sukat ajattelin vielä tehdä, ja sitten on kai parasta uskoa että nyt on syytä pitää taukoa. Fysioterapeutti sanoi, ettei ikinä ole tavannut niin ärtsyjä hermoja kuin meikäläisen käsissä. Ja kaikkea muutakin kummallista niistä löytyi, paksuuntuneita kanavia, arpikudosta ja ihmeellisiä ritinöitä ja rutinoita. Olin yhteydessä sairaalaan, ja sanoivat että leikkaus menee luultavasti pääsiäisen jälkeen. No, ehkäpä sitten kevään kynnyksellä on valoisampi olo toipua. Kovin suuria odotuksia ei tuon leikkauksen suhteen ole, mutta tehdään nyt kaikki mitä voidaan. Tuo neulominen ei sinänsä haittaa, pinne etenee siitä riippumatta omaa tahtiaan, mutta kädet oireilevat ja kipuilevat sitä enemmän mitä enemmän niitä käyttää ja rasittaa. Eli pitänee siirtyä kirjojen maailmaan.

Muutama pikku tuunaus viikon varrelta: vanhaan vesikelkkaan löysin kirpparilta luistimet rekvisiitaksi.

Asiaankuuluva kyltti löytyi ihan koti-Salesta:
Pelastin joskus näitä Riihimäen Lasin isoja tölkkejä isän ja äidin kellarista, ja ne ovat olleet kaikenlaisessa käytössä. Enimmäkseen niissä on kesällä ollut lupiineja. Olen hiukan arastellen niitä käyttänyt ja vaalinut, kun ovat nykyään ihan rahanarvoista tavaraa ja niillä on tunnearvoakin. Yläkerrassa on muutama tölkki esillä, nyt kaivoin loputkin kaksi kaapin kätköistä.

Pohjalle hiekkaa, sitten kynttilät ja pitsinauha kaulan ympärille. Toisessa killuu kaarnasydän ja tuon metallisydämen kaivoin joulukoristelaatikosta. No joo, ehkä vähän liian söpöä meikäläisen makuun mutta menköön nyt vähän aikaa näin. Suolakurkkuja ja punajuuriahan näissä kuuluisi olla.

Kyllähän helmikuussa vielä kynttilän valoa kaivataan!

Vai mitä?




Eilen oli Ihana ilta isolla Iillä. Ihanien nuorten Ihana konsertti tyttären koululla, missä yllättäen törmättiin Ihaniin ystäviin. Kotimatkalla tuli kännykkään Ihania uutisia, poikavauva oli tullut maailmaan!

Ja kotiin tultua meille oli järjestetty oikein kunnon ylläri, eli ohjelmassa oli Ihana Iso Iltasiivous:


Roskiksen sisältö paljastaa kaikenlaista...


Vastassa oli sotkun lisäksi kolme iloista hännänheiluttajaa, joille oli ihan mahdotonta olla vihainen. Mikäs sen mukavampaa iltakymmeneltä kuin heittää matot ulos, imuroida ja pestä lattia. Taas tuli oppirahoja lisää maksettua, edes Veeruska ei saa roskisvaunua vedettyä ulos, jos se on kunnolla työnnetty kiinni. Fiksuinta tietysti olisi viedä roskat mennessään ulos lähtiessään. Eipä käy elämä tylsäksi näiden petojen kanssa. Pinja on nyt onneton, sillä on valeraskaus. Missä pennut, nyyh nyyh?!? Ruoka ei maistu ja itkettää, sänkyjäkin pitää vähän petailla uudestaan. Voi olla että Pinjan sterilointi tulee ajankohtaiseksi tässä kevään aikana.

No mutta päätetäänpä postaus vähän kauniimpaan kuvaan:

Kaunista viikonloppua!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!