myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Lukemisia pyhäiltaan

Heippa ystävät!

Ystävänpäivä tuli ja meni ilman että kävin mitään täällä toivottelemassa. Toivottavasti kaikilla oli ihana ystävänpäivä!Muutaman kortin sain aikaiseksi kummilapsille:

 Viikko on ollut ihana ja kiireinen. Zumbailtu on parikin tuntia, yksi päivä meni seminaarissa pohtien syntyjä syviä ihan työhön liittyen - se on muuten välillä tosi antoisaa! Seminaaripäivän päätteeksi ehdin kiertää peräti kuusi kirppistä, ja löytöjäkin tein! Kevätpaitoja, laukun sekä kauan etsityn eteisen maton!

Veerakin halusi kuvaan!


Matto on reilun kokoinen eikä siinä näy mitään käytön jälkiä. Väritys on ihan omiaan meidän eteiseen, ei kaikki kurajäljet näy. Ostin vielä samaa kuosia kapeamman maton joka päätynee asuntovaunuun.

Mieleni teki kirjoitella vähän noista päivieni pääasiallisista sisällöistä eli kirjoista. Olen aina lukenut paljon, kirjastoon töihin päädyin sattumalta kun pyydettiin sijaiseksi, ja työn ohessa sitten kouluttauduin alalle. Pidän työstäni kovasti, mutta en ole ihan varauksetta suositellut sitä muille. Työllisyystilanne on huono, väkeä vähennetään ja töissä olevat ovat sitten kovilla kun väkeä ei ole missään riittävästi. Ja palkat ovat aivan onnettomat. Eli kyllä täytyy pitää kirjoista ja asiakaspalvelusta että tätä työtä jaksaa.

Minä olen dekkareiden suurkuluttaja. Kotimaisista luen lähes kaiken mitä kirjastoon hankitaan.




Pidän myös pohjoismaisista naisdekkaristeista, esim. Anna Jansson, Åsa Larsson, Camilla Läckberg. Mutta eivät kotimaiset naisetkaan jää yhtään huonommiksi. Leena Lehtolaiset olen lukenut kaikki, joskaan tästä viimeisimmästä Hilja Ilveskero -trilogiasta en ihan niin paljoa pitänyt kuin aikaisemmista.

Herkkuja esittelypöydällä

 Outi Pakkanen on aina ollut "ihan hyvä", mutta uusin, "Julma kuu" -nimeltään oli ihan omaa luokkaansa. Todella tiivistunnelmainen dekkari parisuhdeväkivallasta. Pakkanen oli tässä joteinkin uudistunut, muistaakseni vaihtanut kustantajaa? Tässä yhteisniteessä on vähän vanhempaa tuotantoa:
Eppu Nuotio on monilahjakkuus, näyttelijä ja lastenkirjailija, ja kirjoittanut myös mainion dekkaritrilogian:
Kannattaa lukea. Jännityksen lisäksi myös mielenkiintoisia ihmissuhdekoukeroita.

Varsin miehiseksi mielletyn Reijo Mäen kirjat olen lukenut kaikki, ja pidän niistä valtavasti. Kaikki ovat hyviä, mutta Jussi Vares tietysti omaa luokkaansa. Myös elokuvista olen pitänyt, vaikka onkin vienyt aikaa mieltää Antti Reini Varekseksi, olin pitkään sitä mieltä että Vares on Juha Veijosen näköinen. Vaikka kirjat ja elokuvat ovat paikoin aika rankkojakin, ei Vareksen maailmaan sisällepääsy ole ollut minulle vaikeaa. Kaveripiiri ja kantapaikat ovat tulleet tutuksi, ja rankkojen juttujen väliin ujutettu huumori on aivan mahtavaa! Viinaan ja naisiin menevä etsivä on jotenkin hyvin inhimillinen ja todentuntuinen.
Tietokirjojen parissakin viivähdän usein pitemmänkin tovin, vaikka harvoin niitä luenkaan kannesta kanteen. Elämäkertahyllyssä on monia todella mielenkiintoisia kirjoja, aiheet ihan laidasta laitaan. Myös puutarha-, sisustus-  ja eläinkirjoja tulee selailtua. Mutta jostain syystä kirjoja hyllytellessä juutun usein tähän kohtaan:
Käsityökirjojen anti on tätä nykyä ihan mahtava, ja uusia kirjoja tulee valtavasti. Niitä on ihana selata vaikka ei koskaan ehdi (eikä osaa) toteuttaa kuin murto-osan ideoista.


Elämäkerroista on juuri nyt työn alla tämä:
Aikanaan, kun lapset olivat pieniä, luin Anna Wahgrenin Lapsikirjaa kuin Raamattua. Ihailin tämän yhdeksän lapsen yksinhuoltajaäidin kasvatus- ja selviytymismetodeja. Felicia Feldt on hänen tyttärensä, joka tuo sitten esille toisenlaisen totuuden: äiti oli alkoholisoitunut ja väkivaltainen ja kohteli usein julmasti lapsiaan. Miehet vaihtuivat ja perhe vaihtoi asuinpaikkaa ja usein paikkakuntaakin puolen vuoden välein. Aikuinen tytär on käynyt läpi masennuksen ja kipuilee omissa ihmissuhteissaan. Joka asialla on näköjään kaksi puolta, ja oikea totuus on kai sitten jossain näiden kahden tarinan välimaastossa.

Kirjallisuuspiirissä on seuraavana aiheena "kirja johon palaan" tai "kirja josta olen erityisesti pitänyt". Valinta ei ollut minulle vaikea:
Eeva Kilpi oli suuri herättäjäni vuosia sitten. Luin sekä runot että romaanit kannesta kanteen. Erityisesti kirjoissa viehättää kirjailijan rakkaus luontoon. Tätä Naisen päiväkirjaa ei alunperin ole tarkoitettu julkaistavaksi, vaan se on kirjailijan päiväkirjamaista kerrontaa erään kesän ajalta, kun hän maaseutupaikassaan kirjoittaa kirjaa. Kirja on varsin rehellinen ja on varmaan vaatinut siviilirohkeutta julkaista se. Siinä kuitenkin kerrotaan ihan olemassaolevista ihmisistä, kirjailijan pojista ja miniöistä sekä menneistä ja senhetkisistä miessuhteista. Tämä kirja on ollut yksi "kesäkirjoistani" ja olen lukenut sen lukemattomia kertoja kannesta kanteen.

Ja tässäpä toinen "kesäkirja":
"Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa. Se on suviaamun aavistus, joka lähenee." Tässä kirjassa on ihan kaikki. Siinä synnytetään, kuollaan ja rakastutaan, laitetaan lautoihin ja rautoihin. Sitä suvea odotellessa...

Tässäpä vielä yksi pikku tuunaus. Tämä avainkaappi kävi ahtaaksi meidän avainarsenaalillemme, ja sai väistyä. Ajattelin, että mökillä sitä tarvittaisiin, sinne voisi tallettaa aitan, puuvajan ja asuntovaunun avaimet. Mutta sinne se oli ihan väärän värinen:
Niinpä vaihdoin kuviopaperin lasin alle ja maalasin kaapin valkoiseksi. Tuli ihan passeli mökille:




Viikonloppu alkaa kallistua kohti loppuaan. Eilen olimme koko perhe katsomassa loistavaa Hair-musikaalia Lahden hienossa teatterissa, ja sen jälkeen vielä syömässä hyvin. Luksusta! Nyt on kiusana vaiva, joka minuun harvoin iskee, nimittäin flunssa. Kurkku on todella kipeä ja hengitys hankalaa. Tietysti sen piti iskeä juuri silloin kun töissä on erityisen hankala tilanne. Pitää vaan yrittää pysyä tolpillaan. Varasin kuitenkin työterveyslääkärin huomiseksi, jospa olisi lääkekuurin paikka. Mukavaa viikkoa, pysykää te terveinä!

Ystävykset sohvannurkassa










2 kommenttia:

  1. Hei ihan kohta on kesä. Minunkin kesäiselle suosikkilistalleni kuuluvat Eeva Kilpi ja Sillanpään Suviyö! Ja sitten on vielä yksi, Joel Lehtosen Kerran kesällä. Siinä on oma savolainen viehätyksensä:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Ja kiitos vinkistä, pitääpä ottaa tuokin kirja lukulistalle, siitä voisi tullakin uusi kesän kestosuosikki. Hassua kyllä lukea noita "kesäkirjoja" keskellä talvea, mutta kesän odotus siitä sitten nousee ihan huippuunsa! Lisääntyvä valo siitä antaa jo merkkejä.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!