myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Frilla ja Lise-Lotte

Sain Tytiltä vinkin, että noilla washi-teipeillä voisi koristella vaikka tuikkuja, ja pitihän sitä heti kokeilla. Aika kivoja tuli, eikä tuohon tuunailuun montaa minuuttia kulunut. Kiitos Tytille vinkistä! Voipi olla että teipin kulutus lisääntyy...




Frillakin tuli sitten valmiiksi. Helppo konsti saada näyttävää aikaiseksi tuo Frilla-lanka, kahdeksalla silmukalla kudotaan pelkkää oikeaa ja röyhelöt tulee itsestään. Ohje löytyy vyötteen kääntöpuolelta. Tässäpä tämä:

Työkaveri teki viime viikolla Lise-Lotte -sukkia, ja homma näytti niin mukavalta että piti minunkin aloittaa taas Lise-Lottet. Laitanpa tähän ohjeenkin, jos joku haluaa kokeilla. Löysin sen Kardemumman talo -blogista, Kardemumma oli kai ottanyt ohjeen Ravelrysta. Tämä on tosi helppo ja kiva pitsineulemalli, lisäyksiä ja kavennuksia tehdään vaan yhdellä kerroksella, muut ovat 3 o, 1 n -joustinneuletta. Minulla tuota pinkkiä Nalle-lankaa riittää vielä joten käytin sitä:


Lise-Lotten pikkuiset sukat:


Luo 40 silmukkaa, jaa silmukat neljälle puikolle, 10 jokaiselle. Neulo 5 kerrosta  1 oikein  1nurin.
Aloita pitsineule:
1. krs: neulo 3 oikein, 1 nurin, toista tätä koko kerros.
2. ja 3. krs: neulo samoin kuin ensimmäinen kerros.
4. krs: langankierto, nosta 1 silmukka neulomatta, neulo kaksi seuraavaa oikein yhteen, nosta neulomatta nostettu silmukka tämä yli, langankierto, 1 nurin. Toista koko kerros.
Neulo neljä kertaa pitsineulekerrokset.
Neulo 10 kerrosta 2 oikein 2 nurin.
Kantapää: kudo kahden puikon silmukoilla sileää tasona niin kauan, että voit poimia 8 silmukkaa reunasta. Kantakavennukset:  keskimmäisellä   8 silmukalla kavennat molemmin puolin  6 silmukkaa eli aina 8. ja 9. silmukka neulotaan yhteen niin kauan kunnes puikoilla on 8 silmukkaa. Neulo oikean puolen yhteen neulominen ylivetokavennuksena ja nurjalla 2 nurin yhteen.
Poimi kantapään sivusta 8 silmukkaa kummaltakin sivulta. Neulo kaksi kerrosta kaikilla silmukoilla, tee kavennus, neulo kaksi kerrosta, kavenna toisen kerran. Neulo kaikilla silmukoilla sileää. Kun olet neulonut silmukoiden poimimisen jälkeen 20 kerrosta (tai tarvittavan määrän) aloita kärkikavennukset.
Kärkikavennukset:
Neulo 3 oikein, neulo kaksi seuraavaa oikein yhteen. Toista koko kerros.
Neulo 3 kerrosta kaikki oikein.
Neulo 2 oikein, neulo kaksi seuraavaa oikein yhteen. Toista koko kerros.
Neulo 2 kerrosta kaikki oikein.
Neulo 1 oikein, neulo kaksi seuraavaa oikein yhteen. Toista koko kerros.
Neulo 1 kerros kaikki oikein.
Neulo 2 oikein yhteen. Toista koko kerros.
Katkaise lanka ja pujota se loppujen silmukoiden (8) läpi. Päättele langanpäät.
Tee toinen sukka samoin.


Tein kantapään hiukan erilailla kuin tuossa ohjeessa, eli samalla lailla kuin aikuisten sukassa, joten kavennuksia tuli vähän enemmän. Mutta ohjeen kantapää varmaan toimii ihan hyvin.

Teinpä sunnuntain herkkupalaksi suolaisen piirakan. Tätä piirakkaa teki äitini jo silloin, kun suolaiset leivonnaiset olivat ihan uutta kahvipöydissä. Ohje löytyy ikivanhasta "Näin leipoo Anni Helena" -vihkosesta. Vihkosta tuskin enää mistään saa, joten laitan ohjeenkin tähän. Olen kokeillut lukuisia piirakkaohjeita tämän jälkeen, mutta mielestäni tämä on aina vaan se paras, ja tätä meillä on tarjottu sekä arkena että juhlissa, ja aina siitä on pidetty. Käytin tällä kertaa täytteessä kalkkunaleikettä, mutta siihen voi laittaa melkein mitä tahansa. Esim. jauheliha-sienitäyte toimii mainiosti, myös kinkkua ja kasviksia olen käyttänyt. Sekä tonnikalaa.

Juustopiirakka

150 g voita
2 1/4 dl vehnäjuhoja
3 rkl vettä
1 dl juustoraastetta





Täyte:
2 munaa
2dl kermaa tai maitoa
1 rkl vehnäjauhoja
4 dl juustoraastetta
150 g savukinkkua kuutioina (tai mitä kaapista löytyy)

1. Sekoita voi ja vehnäjauhot käsin keskenään (tai yleiskoneessa)
2. Lisää joukkoon vesi ja juustoraaste
3. Painele taikina matalan vuoan pohjalle ja reunoille (jauhotettu käsi toimii tässä hyvin)
4. Paista pohjaa 225 asteen lämmössä 10-15 minuuttia
5. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada seos tortun syvennykseen
6. Paista torttua vielä n. 15 minuuttia eli kunnes täyte on saanut kauniin värin

Maistuvaa alkavaa viikkoa!




lauantai 24. marraskuuta 2012

Pikku juttuja viikon varrelta

Eilen koitti vapaapäivä, jota odotin kovasti. Suurin syy oli se, että koko koirakolmikolle oli varattu trimmaukset. Snautserin turkista ei kamalasti karvaa lähde, mutta trimmauksen lähestyessä alkaa karvapalleroita löytyä nurkista aika lailla. Samoin näillä kurakeleillä on mukavaa kun jalka- ja mahanaluskarvat ovat lyhyet. Siistejä (ja varsin hoikan näköisiä) koiratyttöjä tulikin trimmaajan pöydältä. Ronja tosin on "hieman" pyöristynyt kesän ja syksyn aikana, nyt kun karva on lyhyttä piti kaivaa fleecetakki esiin ja - yllätys, yllätys - sepä ei mennytkään vatsan alta kiinni! Ronjamus raukalle se tietää nyt ruoka-annosten pienentämistä, liikuntaa se toki saa runsaasti kun yrittää pysyä isompien perässä. Veera ja Pinja ovat sen sijaan varsin timmissä kunnossa, ja trimmaaja taas ihasteli varsinkin Veeraa kovasti ja harmitteli, kun sillä ei ole jälkeläisiä. Harvinaisen tervepäinen koira, joka ei pienestä stressaannu, ja ulkoiset seikatkin kunnossa. Myöhäistähän se nyt on, kun ikää on 7 v ja sellaiset temput tehty, että pentusia ei enää tule. Mutta tuli kyllä mieleen, että ehkä voisi vielä ennen veteraaniluokkaa muutaman näyttelyn käydä Veeruskan kanssa. Voisi siinä hyvin harjoitella esittämistä, kun koira osaa asiansa eikä hötkyile. Yritin kuvata koiria, kun ovat nyt hienossa trimmissä kaikki, mutta eilen oli niin pimeä päivä, etteivät kuvat oikein onnistuneet. Pitää yrittää uudestaan!

Sillä aikaa kun koiria trimmattiin, minulla oli hyvää aikaa kierrellä kaupungilla. Kirpparillakin kävin, ja tein muutamia aika kivoja löytöjä.

Iso kori valmiiden käsitöiden säilytyspaikaksi, 3 e:




Siirsin koirakuvakavalkadin eteisen seinältä portaikkoon, ja eteinen kaipaili jotain kivaa seinälle. Nämä hedelmätaulut maksoivat kokonaisen euron kappale, ja täyttivät tyhjän tilan kivasti:
Musta toppis kaipasi väriä seurakseen, ja mukaan tarttui tämä punainen, virkattu kukkahuivi:
Tämä pöytäliina on mielestäni aivan ihana! Luultavasti se pääsee meillä joulupöytäänkin, meillä kun jouluvärinä on ollut enemmän sininen kuin punainen (viime jouluna päivitimme tyttären kanssa kuusenkoristeetkin sinisiksi ja hopeisiksi). Hintaa ihanuudella 2,50.




Käsitöitäkin on tullut vähän taas tehtyä. Viime talvena opettelin huovuttamaan oikein käsityönopettajan johdolla, ja tuotoksena syntynyt punainen huopalevy jalostui menneellä viikolla heijastimiksi. Nauhoina noita Lauralta ostettuja pellavanauhoja. Nämä voisivat mennä turvallisiksi pikkulahjoiksi omille ja tyttären kavereille:
Yhdet pitsineulelapasetkin valmistuivat. Tätä mallia olen tehnyt jo monet, saas nähdä kuka nämä löytää joulupaketistaan:
Tämä pimeys sai haluamaan jotain pirteää väriä ihan minulle itselleni, ja ajattelin että frillahuivilla se halu on helppo toteuttaa nopeasti ja edullisesti. Vähän vielä kesken. Mitäs pidätte väristä?
Näitä huiveja on mukava ja nopea tehdä, eikä jää jämälankoja. Kun kerä on loppu, on huivikin valmis.

Viikkoani piristi myös Juju-kerhon paketti. Juju on käsityö- ja arkarteluaiheinen kirjakerho, josta voi tilata myös monenmoisia tarvikkeita. Ajattelin tehdä noista jujukirjoistani postauksen joskus ihan erikseen, joten niitä en tässä esittele, vaikka paketissa olikin aivan ihana paperiaskartelukirja. Nämä paperit on pakko näyttää ennenkuin menevät käyttöön. Ovat mielestäni tosi kauniita ja laadukkaitakin, materiaali on paksua ja hyvää:

Nämä uudet teipit ovat myös mielestäni kivoja. Oli tarkoitus käyttää ne joulukortteihin, mutta ehdinkin tehdä ne jo ennenkuin paketti tuli. Mutta varmasti näillekin löyty käyttöä.
Nyt kun koirat ovat lyhyessä karvassa, olikin sitten ohjelmassa perusteellinen karvat pihalle -siivous! Nyt voikin sitten nauttia siististä huushollista ehkä hieman pitempään. Seuraavan kerran siivoan kunnolla vasta jouluksi!


Ensimmäisen joulukukankin sain jo. Tämä puolukka on ollut tällä viikolla silmieni ilo!
Myös ihana mieheni muisti minua kauniilla ruusukimpulla, "ihan muuten vaan". Kyllä tässä emännän kelpaa lekotella takkatulen ja kynttilöiden lämmössä! Jospa tekisin tuon huivin valmiiksi, sitten voisi mennä saunaan ja ottaa lasin tai pari punaviiniä, sehän on terveellistä sekä mielelle että sydämelle. Ekat joulutortutkin paistoin tänään, olipa taas hyviä nuo ensimmäiset maistiaiset! Ruusujen myötä mukavaa viikolopun jatkoa!













torstai 22. marraskuuta 2012

Minä ja herra Fibro

Otsikkona on Eila Pesosen kirjan nimi, erään fibromyalgiaa sairastavan henkilön kertomus sairaudestaan. Älkää pelästykö, en aio tästä blogista mitään sairauskertomusta tehdä. Mutta koska uskon, että kohtalotovereita on paljon, ja koska herra Fibro on myös minuun asettautunut, niin ajattelin omistaa yhden postauksen myös tälle matkakumppanille. Herra (Pesosen mukaan) siksi, että nainen ei käyttäytyisi näin ikävästi toista naista kohtaan.

Fibron syntymekanismi on tuntematon. On arveltu, että se voisi johtua esim. kovasta stressistä, sairaudesta tai kipukokemuksesta. Omalla kohdallani en ole varma asiasta, mutta sain erään pienen operaation jälkeen pahan sairaalabakteeri-infektion ja jouduin sairaalaan tiputukseen. Kivut olivat kovat, ja melko pian tuon tapauksen jälkeen alkoi ilmetä kipuja, jotka jälkeenpäin tunnistin fibrosta johtuviksi. Säryt vaihtavat paikkaa, ja niitä ilmenee kehon jokaisessa neljänneksessä. Myös särkyjen kovuus vaihtelee pikku jomotuksesta liikuntakyvyn vieviin kipuihin saakka.

Minulle alustavan diagnoosin teki työterveyslääkäri, mutta fibromyalgia-diagnoosin saamiseksi tarvitaan reumatologin tai fysiatrin lausunto, ja niinpä sain lähetteen fysiatrille. Tuota edelsivät kaikki mahdolliset kokeet, joilla poissuljettiin muut mahdolliset sairaudet, esim. reuma. Fysiatrisitten totesi minun olevan varsin klassinen tapaus. Niveleni ovat yliliikkuvat, ja kärsin myös migreenistä ja vatsavaivoista. Hiljattain luin eräästä kirjasta, että myös ääni- ja valoyliherkkyys ovat fibromyalgian oireita. Minua hälyäänet, esim. television melu häiritsevät ajoittain kovastikin, samoin esim. kauppakeskusten meteli. Fibroon kuuluu myös katkonainen ja virkistämätön yöuni, mikä on kai itsestään selvä asia. Yön yli kipuillessa ei aamullakaan ole kovin pirteä olo.Laitan tämän postauksen loppuun luettelon kirjoista, joita kannattaa asiasta lukea, koska niihin tulee viitattua tässä kirjoitellessa. Fibron ikävänä seuralaisena on usein masennus. Jatkuva kipu, jolle ei löydy mitään elimellistä syytä ja johon mikään lääke ei auta, on varsin kuluttavaa ja ei ihme jos ihminen masentuu.

En tiedä mitkä fibromyalgian kuntoutusmahdollisuudet ovat nykyään. Minä päästin melko pian diagnoosin teon jälkeen nyt jo edesmenneelle Heinolan Reumalle kaksiosaiseen sopeutumisvalmennukseen. Kurssin suurin anti oli vertaistuki, oli hienoa tavata ihmisiä jotka tiesivät puolesta sanasta mistä toinen puhuu. Myös henkilökunta oli asiansa osaavaa, ja otti vaivamme todesta. Valitettavan monet lääkäritkin pitävät fibroihmisiä luulotautisina, kun mitään vikaa ei löydy ja ihminen vaan kipuilee. Sain kurssilla myös jonkinlaisen ymmärrettävän selityksen sille, mistä tämä mystinen sairaus voi johtua. Vika on todennäköisesti  keskushermoston välittäjäaineissa, eli sitä ainetta, mikä vie kipuimpulsseja keskushermostoon, on liikaa, ja taas jotakin toista, joka poistaa kipuaistimuksia, on liian vähän. Myös kasvuhormoni liittyy asiaan jollain tavalla. Tuon tieteellisemmin en osaa asiaa selittää, mutta tuosta johtuu se, että kipu, jota terve ihminen ei edes huomaisi, saa fibroa sairastavassa aikaan voimakkaan kivun tunteen. Eli päässä on vikaa (siellähän se keskushermosto on), mutta ei välttämättä psyykessä.

Kaikenlaisia konsteja on vuosien varrella tullut kokeiltua kivun selättämiseksi. Kipulääkkeistä ei ole hyötyä, ainoastaan keskushermostoon vaikuttavat (esim. Panacod) saattavat jonkun verran auttaa. Se on taas niin tuju lääke että voin ottaa sitä ainoastaan yöksi. Reumalla uskaltauduin kokeilemaan huippukylmähoitoa, missä mennään asteittain kylmenevään "koppiin", niin että viimeisessä lämpötila on 110 miinusastetta! Huippukylmää tosiaan....huikea kokemus olla uikkarit päällä tuollaisessa pakkasessa. Säryt kuitenkin tokenivat pitkäksi aikaa. En tiedä onko tuohon hoitoon nyt mahdollista päästä missään, kun Reumaa ei tosiaan enää ole.

Saunaan ei ole asiaa, jos ei halua särkyistä yötä. Mökillä voin saunoa, jos vihonviimeiseksi jäähdyttelen itseni kylmässä järvivedessä kunnolla. Avantouinti on ihan ehdoton juttu, se on vaan jäänyt menneinä talvina, pitäisi kai alkaa elvyttämään sitä taas. Punainen liha aiheuttaa selkeästi lisää särkyjä, joten sitä yritän välttää. Uimahalliin ei ole mitään asiaa, kostea ilma pahentaa tilannetta. Kosteat ilmat ovat myös ikäviä särkyjen lisääjiä, joten mennyt kesä ja kuluva syksy eivät ole olleen mitään helppoa aikaa. Kuiva pakkassää on oikeastaan kaikkein paras keli, tai sitten sellainen parinkymmenen plusasteen kesäinen poutasää. Eli sellaisia olisi tilauksessa! Räntäkelit ovat niitä kaikkein kurjimpia, kylmyys ja kosteus eivät ole hyvä yhdistelmä. Liikunta auttaa, mutta sen suhteen on pidettävä tasapaino. Liikkumattomuus ei ole hyväksi, mutta rankka liikunta saattaa kaataa sängyn pohjalle.

Eli aika vähissä ovat keinot oireiden nitistämiseksi. Tänä syksynä olen miettinyt, että muutan Espanjaan pitämään resque-koirille täysihoitolaa. Ei taida vaan olla pahemmin tuloja siinä hommassa, menoja vaan ;). Lohtuna on tietenkin se, että tauti ei etene, eikä se vammauta, ei yleensä pahene, mutta ei paranekaan. On sanottu, että tauti helpottaisi n. 60-vuotiaana, kun nivelten liikkuvuus alkaa vähentyä, mutta Reumalla tuli sellainen tieto että sekään ei pidä enää paikkaansa, kun ihmiset elävät vanhemmiksi ja ovat parempikuntoisia iäkkäänäkin. Nivelten ruostumista odotellessa...Periaatteenani on, että tämän sairauden vuoksi en jää sairauslomalle. Joskus on ollut pakko, kun ei ole pystynyt kävelemään kuin seinistä kiinni pidellen, mutta onneksi noin pahat oireet ovat olleet harvinaisia.

Tässä muutama kirja aiheesta, kuten lupasin:

Pesonen, Eila: Minä ja Herra Fibro
Haavisto, Maija: CFS:n ja fibromyalgian hoito : kattava esittely kroonisen väsymysoireyhtymän ja fibromyalgian lääkehoidoista
Jones, Sue: Sumu hälvenee : henkilökohtainen näkökulma fibromyalgiaan (tähän en ole vielä tutustunut, mutta on lukulistallani)

Niillä eväillähän se on eteenpäin mentävä mitä on annettu. Oma periaatteeni on, että yritän elää niin normaalia elämää kuin mahdollista, kuitenkin itseäni kuunnellen. Teen asioita, joista tulee hyvä mieli. Jos olen liian kipeä tekemään mitään, rauhoitan elämääni mahdollisimman paljon ja lepään. Yritän välttää kiirettä ja kaikenlaista eripuraa niin pitkälle kun se on mahdollista. Yritän pitää aisoissa liian pedanttia luonnettani, ja antaa välillä periksi saamattomuudelle ja epäjärjestykselle.

Tämmöinen sairaskertomus tämä. Nyt en aio tätä asiaa mainita kuin ehkä sivulauseessa. Olen toiminut myös tukihenkilönä sairatuneille, joten jos sinulla heräsi kysymyksiä tai tarvitset vertaistukea, ota yhteyttä. Sähköpostini on: maija.blackpapagenas@gmail.com.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Löytöretki Lauran kauppaan

Halusin näyttää tyttärelle ihmemaan nimeltä Lauran kauppa  Asikkalan Vääksyssä. Olen aikoinani ollut työssä tuolla seudulla, ja puodissa tuli pistäydyttyä useinkin, mutta nyt se on ollut unohduksissa ainakin kymmenen vuotta, kunnes äskettäin bongasin sen muutamasta blogista ja facebookista. Joten viime sunnuntaina nostimme kytkintä ja ajelimme tänne:





Kauppa, kuten omistaja Laura Susi itsekin, olivat muuttuneet vuosien myötä entistä ihanammiksi, jos mahdollista! Lauran luvalla saimme kuvata ja tehdä blogijutun, kiitokset siitä! Kameran takana on ollut tyttäreni, joka innostui räpsimään kokonaista 99 kuvaa, ja tässä pieni otos niistä. Kuvat siis kertokoot!


Näihin joulutavaroihin juutuimme ensin, mutta niitäpä löytyikin peremmältä kokonainen huone. Tämä joulumaa on auki ympäri vuoden:

Nostalginen, valaistu jouluseimi:




Nukkekotiosasto saa jokaisen pienen (ja vähän isommankin) tytön pään pyörälle.


Jouluenkeleitä


Näille meriaiheisille jutuille riittää varmaan kysyntää kanavan laidalla:

Käsityöosasto hengästytti minua erityisesti. Kankaat ovat luonnonmateriaaleja ja niitä on joka lähtöön, tällaisia ei kyllä mistään palahalleista löydä:



Erityisesti kanakangas kuten muut eläinaiheet saivat hyvälle tuulelle!


Nauhavarastosta ei ikävä kyllä tullut kuvia, niitäkin on joka lähtöön. Pitsiä, pellavaa...

Myös sisustustavaraa on joka makuun:




Erityisesti minua kiehtoo kaupan eksoottinen värimaailma. Nykyään kun kaikki sisustusliikkeet pursuavat pelkkää valkoista, harmaata ja beigeä:






Kun sitten kiipesimme puuportaat yläkertaan, pää menikin niin pyörälle että kuvaaminenkin unohtui. Mitä vaatteita, laukkuja, kenkiä, seassa upeita vanhoja huonekaluja!



Haluan tämän tuolin!




Vanhoja leluja ja työkaluja...




Ei voi kuin kuvitella, mitä puodin puutarhaosastolta löytyy kesäiseen aikaan.

Lauran kaupan ihana runsaus, värit, vanhan ja uuden sulava sekamelska suorastaan hengästyttivät taas vuosien jälkeen. Miten olen voinut olla niin kauan pois? Tätä kauppaa ei voi laittaa mihinkään muottiin, kuten kuvat kertovat. Myös ihan tavallista rautakauppatavaraa löytyy. Tuo vaateosasto oli uusi tuttavuus, jota ei silloin ollut kun olen viimeksi kaupassa asioinut. Nyt tiedän mistä lähden etsimään kun jotain vähän persoonallisempaa vaatetta tarvitsen.

No tokihan sieltä mukaankin tarttui yhtä ja toista "pientä ja tarpeellista":



Musiikkiaiheiset naulakot tulevat musikaalisen tytön huoneeseen, toinen naulakko ja simpukkataulu matkaavat mökille.

Suloisia:



Kivoja nämäkin:




Ja pitihän niitä nauhojakin saada. Inspiroiduin näistä niin että värkkäsin loput joulukortitkin valmiiksi samana iltana! Harmittaa ainoastaan että ostin näitä liian vähän. Mutta onpahan syytä mennä uudestaan....

Lauran kauppa löytyy "vanhasta Vääksystä" osoitteesta Vääksyntie 3, Asikkala. Ei varmasti jätä ketään kylmäksi! Myös fb-sivut löytyy, käykäähän kurkkimassa!







lauantai 17. marraskuuta 2012

Vanhat valokuvat näyteikkunassa

Heippa taas! Niin se viikko vierähti kovin kiireisissä merkeissä. Jotain pientä aikaansaannostakin on nähtävissä.

Eilen vietettiin hautajaisia, päivä oli raskas ja kyyneleitä vuodatettiin runsaasti. Aina kuoleman kohdatessa tuntuu myös huono omatunto tulevan kylään. Miksi en käynyt katsomassa, miksi en lähettänyt kukkia. Myöhäistähän näitä nyt on pohtia kun kukat on laskettu haudalle.

Ei auttanut apu ihmisten, ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä viel kotihin kerran,
mut polkusi johti luo Taivahan Herran.

Lepää Kati rauhassa.

Tein muistotilaisuuteen täytekakun ja tällainen siitä tuli:





Perus kuuden munan sokerikakkupohja, jossa korvasin puolet vehnäjauhoista perunajauhoilla. Tuloksena oli kuohkea, joskin melko mureneva pohja. Väliin banaania, Piltti Aurinkoinen -sosetta ja kermavaahtoa. Päälle mandariiniviipaleita purkista, viinirypäleitä ja paljon (laktoositonta) kermavaahtoa. Ihan hyvänmakuinen kakku tuli ja maistui hautajaisväelle.

Tänään olikin sitten työpäivä, ja eräs idea välähti mieleeni. Hallussani on suvun aarteita, vanhoja valokuva-albumeja:




Olen usein miettinyt, miten saisin noita vanhoja valokuvia jotenkin kollaasimaisesti esille. Mielestäni nuo mustavalkoiset kuvat ovat tavattoman kauniita ja herkkiä:



Tässä kuvassa ovat äitini Margit ja isäni Kalle nuorena parina.


Pikkutyttö samalla aukeamalla on äitini sisar ja kummitätini Inga-Lill.

Toinen mietinnän aihe on ollut vanha, kaunis ikkunakehys jolle olen miettinyt käyttöä. Ajattelin tekstitarraa, mutta tekstiä tuppaa olemaan nykyisin jokaisessa purkissa, purnukassa ja tyynyliinassa, ja meillä on noita tarratekstejäkin jo käytössä, joten halusin jotain muuta. Halusin myös säilyttää ikkunan rosoisuuden ja ajan patinan enkä alkaa maalailemaan sitä.




Päätin ratkaista molemmat ongelmat samalla kertaa ja tehdä ikkunasta kollaasikehyksen. Alkuperäisiä kuvia en halunnut altistaa valolle, joten otin kopiot.




En ole varma läheskään kaikkien kuvan henkilöiden henkilöllisyydestä, joten valitsin tuttujen lisäksi sellaisia, jotka silmää miellyttivät. Jotain kosketuspintaahan näillä kaikilla ihmisillä luultavasti on minunkin elämääni, koska ovat sukualbumeihin päätyneet. Tarkoituksena olisi talvisydämenä pitää siskoni kanssa muisteluilta, katsella vanhoja valokuvia ja yrittää yhdessä tunnistaa kuvien henkilöitä. Ne ihmiset, joilla varmaa tietoa olisi, eivät ole enää keskuudessamme.

Mutta tuumasta toimeen! Taustapaperiksi käytin tyttären ojasta löytämiä vanhoja sanomalehtiä. Ja tällainen kollaasista tuli:







Taideteos etsiskelee vielä paikkaansa, mutta eiköhän sellainenkin löydy. Vanha, kellastunut sanomalehtipaperi käy hyvin yksiin kehyksen rosoisuuden kanssa, pieni särökin lasissa antaa lisää särmää.

Hiukan on taas tullut puikkojakin heilutettua, tässä viikon sukat, miesten kokoa;




Nämä sukat ovat muuten selvästi pariskunta, vai mitä mieltä olette:




Ajattelin että pääsevätkin sitten joulupaketeissa edelleen yhteiseen kotiin jatkamaan yhteiseloa.

Siinäpä sitä kaikki tällä erää, oikein leppoisaa ja ihanaa sunnuntaipäivää!