myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

perjantai 7. joulukuuta 2012

Kootut rätit ja lumput

Vietimme ihanan itsenäisyyspäivän. Pipareita ei vielä saatu tehtyä, mutta nämä piparipullat kuuluvat meidän jouluumme, ja litran taikinan tein heti aamusta.
Näihin olen käyttänyt piparitähtiin ihan ostotaikinaa, sitten kun "oikeasti" pipareita leivotaan, teen kyllä itse taikinan.

Meillä oli hiukan juhlan aihetta, joten lähdimme kiinalaiseen syömään. Harmitti, kun ei ollut kameraa mukana, miljöö oli ihan kuvauksellinen, kuten myös ruoat. Piti sitten kuvata nämä kotiin tuomisiksi tulleet syömäpuikot.
Vielä ehdimme ystävien luo kylään viettämään viihtyisää kahvihetkeä, terkut sinne Minnalle, Arille ja pojille ja tietysti käppänä Nemolle, jonka mielestä me taisimme tuoksua varsin ihanalle. Pinjalla on juoksut parhaimmillaan ja toimme varmasti viestejä tullessamme. Mietittiin siinä yhdessä, että jospa Nemo olisikin lähtenyt meille viikoksi kyläilemään. Mikähän snautseri siitä tulisi, kun kääpiösnautseri ja keskikokoinen snautseri saisivat pentuja? Midisnautseri ;-) ?

Itsenäisyyspäivän aattona käväisin sairaalassa tuossa niin ihanassa hermoratatutkimuksessa kartoittamassa ranteiden tilannetta. Vasuri ei ilmeisesti ole vielä kypsä leikattavaksi, oikea, joka leikattiin keväällä on edelleen tukossa. Mietityttää, mikä operaatiossa meni pieleen. Pääsikö ranne liian pahaksi vai lähdinkö liian aikaisin töihin, kun sain vaan 2 viikkoa sairauslomaa. Maanantaina menen kirurgin juttusille ja mietitään, miten edetään, seuraillaanko tilannetta vielä vai avataanko ranne uudestaan. Näinkään ei oikein pitemmän päälle pärjää.

Sairaalasta suunnistin jouluostoksille, ja lahjat alkavat olla lähes sataprosenttisesti kasassa. Paketointirumba on vielä edessä, mutta sen aion tehdä ajan kanssa ja nautiskellen, lahjan saajia ajatellen.

Kipeistä ranteista huolimatta olen hiukan taas heiluttanut puikkoja viikon varrella, tässäpä tuloksia.

 Harmaat palmikkolapaset naisten kokoa. Värisokeus iski tuota lankaa ostaessa, kaupassa luulin ostavani beigeä seiskaveikkaa, mutta kotona se olikin sitten harmaata. No, väliäkös hällä.

Ja yhdet tossut olen saanut aikaiseksi. Parantelin vähän tuota viime postauksen ohjetta, tein ainaoikeaa vain 11 senttiä ja venytin kärkiosaa muutamalla kerroksella. Tossuista tuli näin paremmin jalassa pysyvät. Puiset kukkanapit vielä koristeeksi.
Tässä vielä väkerrykset yhteiskuvassa sängyn päälle levitettynä, ennenkuin piiloutuvat joulupaketteihin. Onhan niitä aika lailla kertyntykin, osa on jo lähtenyt maailmalle uusiin koteihin synttäri- ym lahjoiksi. Ja ehtiihän tässä vielä yhtä ja toista neuloa ennen joulua. Yhdet Lise-Lotte -lapaset on tälläkin hetkellä puolivalmiina.
Töiden alla oleva pitsipeitto on äitini tekemä aarre, jota olen yrittänyt vaalia. On kyllä jo lukuisia kertoja pestykin, ja kestänyt hyvin. Näistä pyydetään nykyään kirppareillakin aikamoisia hintoja. Pitihän tuon koiran syömän tyynyn kulmankin tietysti päästä kuvaan mukaan....

Aikuisten sukkia on kuusi paria, vauvasukkia kahdet, lapasia kolmet, tossuja kahdet sekä neljä huivia. Näitä on kiva antaa ja toivottavasti myös saada, ainakin olen niihin neulonut paljon lämpimiä ajatuksia. Hirveästi ei houkuta tuo kauppojen joulumarkkinameininki, olenkin yrittänyt keksiä itsetehtyjen lisäksi lahjoja, jotka eivät olisi tavaraa. Enempää ei tässä voi paljastaa....

Lunta ja pakkasta on nyt ollut sen verran, että koiratkin saavat nutut niskaansa lenkille lähtiessään. Eivät vielä ole tämän talven osalta tottuneet tähän takkirumbaan, vaan jähmettyvät jääksi kun takit on puettu. Eipä ne sitten enää tahtia haittaa kun päästään liikenteeseen, Veera kyllä hinkkaa takalistoaan kaikkiin matkan varrelle sattuviin puihin ja postilaatikoihin. Nyt kun on tätä pukuloistoa ollut paljon toisaallakin esillä niin esitelläänpä hiukan koirienkin iltaeleganssia:

Veera ei varmaan ymmärrä, miten tyylikäs se on pikkumustassaan! Ja onhan nämä turvallisiakin, kun on paljon heijastimia.
Pinjan takki on mamman viime talvena tuunailema, ja ihan toimiva siitä tulikin. Kierrätyshän tuntui olevan kova sana myös linnassa tänä vuonna!
Ronja pukeutuu mustaan ja roosaan, koristeena runsaasti heijastavia nauhoja ja merkkejä:
Kyllä näissä kelpaa näyttäytyä, vai mitä mieltä olette?

Rattoisaa viikonloppua, lukijaystäväni! Lopuksi tässä vielä tintin poseeraus meidän lintulaudalla. Nyt kun on lunta ja pakkasta niin sopii muistaa näitäkin pikkukavereita, keväällä on sitten kiva taas kuunnella titityytä!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!