myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

perjantai 28. joulukuuta 2012

Lomapäivän puuhailuja

On se vaan ihanaa lomailla! Rakas siippani viettää tänään synttäreitään, joskin töiden merkeissä toisella paikkakunnalla. Aamulla ehdin sentään onnitella ja antaa pikku lahjan. Meiltä on puuttunut tällainen puidenkantokori, joten tuossa joulun alla etsin epätoivoisesti korikauppiasta. Ihan kotisalen edestä löytyikin sitten viime tipassa papparainen myymässä luutia ja koreja. Häneltä sain mitä tarvitsin, ja pappa sai todella lämpimät hyvän joulun toivotukset.




Pitäähän miehellä olla myös lämpimät saapassukat, kun lähtee niitä puita hakemaan, joten neuloin sellaiset. Nämä ovat aika lailla samanlaiset, kun eräät joululahjasukat, jotka kyllä päätyivät ihan eri miehen jalkaan. Näistä tein tarkoituksella napakat, että pysyvät hyvin saappaissa.
 Ja tässä koko lämpöinen setti:
 Tuo pitsipeitto on saanut olla joulunajan makuuhuonetta kaunistamassa. Sain myös pummittua tyttären huoneesta yhden noista omenankukkatauluista, joita olen vähän katsellut sillä silmällä että sopisivat makkuriin.
Pinja on kuvassa lempipaikallaan katselemassa ikkunasta ulos.
Surukseni huomasin, että peitto on säilytyksessä ollessaan "syönyt itseään" taitosten kohdalta, ja alkaa hajoilla. Olen yrittänyt epätoivoisesti kursia sitä kokoon, mutta valitettavasti näyttää siltä, että peitto on tullut tiensä päähän. Johan sillä on ikääkin lähemmäs 30 vuotta...voihan sitä vielä käyttää esim. kaksinkerroin käännettynä, jolloin rikkinäiset kohdat eivät niin hyvin näy.

 Meidän snautsereilla on pitkään ollut krooninen lelupula. Näillä hurjimuksilla kun lelut saavat niin kovaa kyytiä, että hajoavat hujauksessa. En sitten ole juurikaan noihin kaupan leluihin viitsinyt ropoja tuhlata, kun ovat korkeintaan tunnin ilo. Vinkulelut menee viipaleiksi ja pehmoista pursuaa täytteet ulos. Olen kuullut, että jotkut hakevat suursnautserin pennuille leluiksi käytöstä poistettuja mikroauton renkaita. Voisi toimia meilläkin!

Mutta penkaisinpa trikookudelaatikkoa. Olen ostanut kirpparilta säkeittäin noita kuteita, ja mukana on ollut myös karmeita värejä, joita ei todella mihinkään sisustusjuttuihin tule käytettyä. Niputin, letitin ja väänsin tiukalle solmulle (tässä vaiheessa olisi ollut käyttöä tervekätiselle avustajalle). Ja tässäpä näitä:

 Voipi olla etteivät nämäkään kovin kauaa kestä, mutta eivätpä maksaneetkaan mitään! Vastaanotto oli erittäin innostunut:


Pinja tyytyi aluksi katsomaan vierestä, että mitä nyt tapahtuu...?

Mutta eipä aikaakaan kun oli jo täysillä leikissä mukana.
Tätä kirjoittaessa on lelut jo kokeneet aika kovia, ja riekaleita löytyy sieltä sun täältä. Mutta eipä hätiä, tehdään uudet kun näistä aika jättää, materiaalia löytyy kyllä!

Sunnuntaina on sitten vuorossa synttärijuhlintaa. Huomenna yritän värkätä voileipäkakkua harjoitustyönä tulevan kesän rippijuhliin, varokaa vaan synttärivieraat, olette koekaniineja! Laitan sitten kuvia tänne miltä lopputulos näytti.







torstai 27. joulukuuta 2012

Joulun jälkeistä elämää

Joulunpyhät sitten tulivat ja menivät, meillä hyvin rauhallisissa merkeissä. Vanhempi poika oli kotona, toinen nuoripari matkasi pohjoiseen joulunviettoon. Muutama vieras poikkesi. Ruokaa meillä oli ihan omiksi ja muidenkin tarpeiksi. Tässä muutama kuva kattauksesta ja pöydän antimista. Kerronpa muuten tässä vaiheessa, että näiden joulukuvien ottajina on ollut jälkikasvuni, pääasiassa tytär, joten kunnia heille.





Liina ei ole musta vaikka kuvassa siltä vähän näyttääkin, vaan se kirpparilta hankittu läpikuultava tummansininen.

Tässäpä tätä joulusyöminkiä. Pitää kyllä tunnustaa, että kun olin viimeiseen asti töissä, niin menin ruokien suhteen yli siitä mistä aita oli matalin. Rosolli kaupan valmista, lanttu- ja porkkanalaatikko valmiista soseista, bataatti- ja maksalaatikko kaupan valmiista tuunattuja. Täydestä meni. Imelletyn porkkanalaatikon tein kokonaan itse, ja se onnistuikin hyvin. Pienenä erikoisuutena meillä oli aurajuustoporkkanoita, sekä ihanaa saksalaista joulusinappia, mitä poitsu oli löytänyt joulumarkkinoilta. Kotijuusto on lähitilalta ja savukala myös paikallista herkkua. Ja sitten tietysti kinkkua, kastiketta, salaattia, maksapasteijaa. Pari päivää näitä söi ihan mielellään, tapanina alkoi sitten jo hiukan tökkiä ja tänään tein sitten jo pizzaa!

Kuusi on mökkimetsästä haettu, ei mikään kummoinen mutta koristeilla siitä sai ihan käypäsen.
Aattoillan kruunasi ihan oikea Korvatunturin pukki (joka oli oikeastaan valepukuinen muori). Pukki antoi lahjat vasta, kun oli pyöritty piirissä ja laulettu "Joulupuu on rakennettu". Kyllä niitä lahjoja taas olikin kertynyt valtavasti, ihan hassulta tuntuu kun kukaan ei oikeastaan mitään tarvitse.
Tässä niistä pieni osa, vielä paketeissa. Itse arvostan kovasti itse tehtyä, ja erityisesti tykkäsin näistä pusepän emännän nikkaroimista heinäseivästikkaista, kiitos niistä!
Natsasivat mainiosti tuonne takan viereen mietelauseen alle. Ihania pikku muistamisia olivat myös hyväntuoksuinen saippua, se tunteella valittu maukas sinappi, omatekoiset namut (hunajamanteleita oli ihan pakko tehdä itse lisää!), kauniiksi tuunattu kynttilä.
Pukki oli myös kuullut pienen, hennon kuiskauksen eräästä koneesta joka voisi olla äipän mieleen:
Tätä on nyt testattu kovasti ja hyväksi havaittu. Suosittelen (vaikka kaikilla taitaa tällainen jo ollakin)!

Itse suosin joulumuistamisissa tietenkin noita kätten töitä, joita jokainen purki paketistaan, halusi tai ei. Ja sitten yritin panostaa sellaiseen, mikä ei olisi tavaraa, kuten leffa- ja laskettelulippuihin. Perhe sai mielenkiintoisen yhteisen joululahjan:
Jep jep, hiukan riski juttu, mutta ainakin isäntä ja tytär vakuuttivat olevansa innokkaina lähdössä katsomaan ihka oikeaa balettia. Pähkinänsärkijähän on kovin jouluinen, ja esiintymään tulee venäläinen ryhmä joten uskon, että tiedossa on varsinainen spektaakkeli.

Ja tässäpä lisää spektaakkelia (kylläpä se pukki tosiaan meitä muisti):

Tätä odotan ihan erityisesti, Lahden Hair-musikaalissahan esiintyy itse Hector! Uskoisin, ja olen kuullutkin, että on mahtava esitys.

Eipä se pukki ole minään vuonna unohtanut koiriakaan, ja löytyihän ne paketit tänäkin vuonna Ronjan, Pinjan ja Veeran nimillä:


Voi sitä onnea kun ikioman, tuoksuvan paketin sai suuhunsa ja pääsi sitä repimään auki!




Kohta kuului vaan onnellinen rouske, kun siankorvat oli purettu paketeista.

Jälkeähän siitä syntyi. Kyllä kannatti taas tehdä joulusiivous:
Mutta hyvää oli. Loppuilta kuluikin sitten leppoisasti uutta tv-peliä pelaten (kun ensin oli ryövätty patterit siihen kaikista mahdollisista jutuista, esim. kaukosäätimistä).



Joulu oli mahtava, on ihanaa viettää sitä rakkaiden ihmisten kanssa. Mutta yhtään hassummalta ei tunnu paluu arkeen pyhien jälkeen. Meillä on tässä vielä ohjelmassa pienet synttärijuhlat, ja sitten lähdetään vuoden vaihdetta pakoon ja raketeilta turvaan mökille. Koirille kun nuo raketit ovat kauhistus. Eikä itsestänikään ole hassumpaa viettää siellä muutama talvinen päivä saunoen hankien keskellä.

Mutta vielä nuo jouluvalot kimmeltävät, ja vielä on meikäläisellä lomapäiviä jäljellä, joten mikäs tässä on nautiskellessa. Pakkasetkin hellittivät, joten toivottavasti lähipäivät sisältävät paljon ulkoilua. Hiukan olen neulonutkin, mutta siitä myöhemmin.

 Kaunis kiitos vielä kerran kaikille meitä muistaneille. Lahjat, kortit ja tekstarit, kaikki ne ovat lämmittäneet kovasti!

Tunnelmallisia loppuvuoden päiviä! Toivotellaan uudet vuodet sitten myöhemmin.











torstai 20. joulukuuta 2012

Kiitokset ja joulutoivotukset


joulukynttilä 
Olisiko tullut kiitosten aika. Lämpimät kiitokset teille, rakkaat ystävät ja kanssakulkijat, jotka olette olleet jakamassa näitä elämäni pieniä Henkireikiä tänä vuonna. Tuntuu ihan uskomattomalta, että aloin blogia tekemään ihan omaksi ilokseni, lähinnä tallettaakseni muistiin noita värkkäämiäni pikku juttuja. Ja yllättäen on löytynyt suuri määrä ihmisiä, tuttuja ja vieraita, joita minun arkiset tekemiseni ja sattumukseni  ovat kiinnostaneet niin paljon, että olette jaksaneet käydä täällä lukemassa. Tiedän että teitä on paljon, hirveästi ei täällä ole kommentteja ollut mutta olen niitä saanut muuta kautta.  Lupaan ja varoitan, että jatkoa seuraa myös vuonna 2013, ja ehkä jo sitä ennen.

 Tänä jouluna ajattelen erityisesti teitä, joille tästä joulusta tulikin kovin hiljainen. Suruviestejä on tässä joulun alla tullut monesta suunnasta. Sanat tuntuvat kovin vaisuilta, mutta toivoisin, että voisin hetken kulkea rinnallanne ja kantaa kuormaanne. Läheisen menettäminen ei ole koskaan helppoa, mutta voisin kuvitella, että näin joulun alla se on erityisen vaikeaa. Tämä joulu ei unohdu, mutta uusia tulee. Jonakin päivänä aurinko tulee esiin pilvien takaa. Jonakin päivänä suru on kevyempi kantaa. Jaksamista teille kaikille. 

"Rauhallista joulua, rauhallista joulua
kuuluu taivaan ikkunoista, äänet toivotusta toistaa. 
Rakkaat täältä pois jo menneet, enkeleiksi muuttuneet
jouluyönä maailmaa hiljentymään kehottaa."

enkeli valo valo olento


Syttyy ikkunalla joulunvalot
loistaa tähdet, tuoksuu joulupuu.
Hangen alle peittyy maat ja salot.
Kiire mainen hetkeks’ unhoittuu.
Avaa sydämesi joulun tulla
etsi todellista joulun tunnelmaa.
Huolet maalliset vaik ois sulla
joulurauha mieles valloittaa.



Blogi hiljenee nyt joulunviettoon. Lämpöisin jouluajatuksin, Maija





keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Onnistumisia ja epäonnistumisia

On päiviä, jolloin kaikki onnistuu ja sitten taas niitä, kun kaikki menee pieleen. Kuulostaako tutulta? Olen yrittänyt ajatella, että sille, joka paljon tekee, myös paljon sattuu. Tällä viikolla on tosiaan mennyt pieleen se yksi taatelikakku, joka tarttui vuokaan kiinni. Eilen sain inspiksen tehdä joululimppuja vanhalla, hyvällä ohjeella, ja laitoin miehelle päivällä viestiä, että lämmittäisi leivinuunin illaksi. Mies teki työtä käskettyä, ja uuni oli HYVIN lämmin. Onneksi tein vaan litran taikinan, neljä limppua, joiden toinen puoli paloi hiileksi ja toinen puoli oli taikinaa. Olisi pitänyt ottaa kuva ja lähettää fb:n "ei menny niinku Strömsössa" -palstalle, mutta sen verran otti päähän että leivät lensivät kompostiin ennenkuin tuli mieleen kaivaa kameraa esille.

Tästä sisuuntuneena tein tänään kahden litran piimälimppu-taikinan, jonka paistoin SÄHKÖuunissa (eli leipälapio on kuvissa vaan rekvisiittana). Ja tällä kertaa onnistuivat nappiin:
Kuusi limppua tein, yksi syötiin suoraan pelliltä, yhden laitoin poitsun mukaan ja kaksi meni lämpimäisinä naapureihin. Kaksi jäi siis meille pakastettavaksi jouluherkuiksi. Nämä ovat tosiaan parhaimmillaan heti uunista otettuna joten siksi pistin niitä reilusti jakeluun.Olen näitä tehnyt jo vuosia, siitä asti kun nyt jo aikuiset poikani olivat pieniä, ja pojat ovat oppineet niistä tykkäämään kovasti.

Oli myös päivä, jolloin kakut onnistuvat. Meillä on vuodenvaihteessa synttärikemuja tiedossa, ja tämä suklaakakku matkasi pakastimeen odottamaan niitä. Kuorrutuksena on mokkapala-tyyppinen juttu, joka laitetaan kuuman kakun päälle ja levittyy siten kivasti siihen. Koristeeksi strösseleitä ja sydämiä.


Joulutyöt ovat valmistuneet, ja sainpa tehdyksi yhdet lapaset itsellenikin. Nämä käyvät hyvin punaisen huivin ja mustan toppiksen kavereiksi.
Tässä on kai kuvattu Ronjaa, mutta laitanpa kuvan tänne, koska siinä näkyvät kauniin koiran lisäksi myös miniälle joskus tekemäni turkoosit tennarisukat.
Tänään sain myös mielettömän ihanan kukkalähetyksen! Kaunis kiitos ja joulurutistus Vantaan suuntaan jos olette kuulolla! Tämä on NIIN minun näköiseni, kuten tuosta kynttiläastiastakin näkyy. Sopivat hyvin yhteen ja uusiokäyttöäkin varmasti löytyy.

Joulukortit ovat lähteneet ajallaan postiin ja toivottavasti löytäneet tiensä vastaanottajillekin, joten eiköhän nämä voi jo täälläkin esitellä.
Eli nämä meidän rakkaat risuparrathan tässä poseeraavat, kun kerrankin oli sellainen kuva missä kaikki istuvat sievästi ojennuksessa. Ja on muuten ihan autenttinen kuva eikä mikään manipulaatio! Kolmisenkymmentä näitä värkkäsin.
Näihin tunnelmiin, toivottelen ihania joulun tuoksuja ja kiireetöntä valmistelemista. Pitää tulla erikseen vielä joulut toivottelemaan lähempänä aattoa!




sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Jouluinen viikko

Sunnuntaita!

Kulunut viikko on sisältänyt monenmoista, työn puolesta askartelua ja kahvittelua, mikäs sen mukavampaa! Kovasti on ollut myös talvista, viimaa ja lunta riittämiin.Viikko huipentui eilisiltaan, kun vietimme ihan omat, kivat pikkujoulut ystäväpariskunnan kanssa. Aloitimme ihanilla tapaksilla espanjalaisessa hengessä, tai miehet kyllä vetäisivät ihan äijämäiset pihvit ;). Jatkoimme iltaa Samuli Edelmannin "20 vuotta tien päällä" -kiertueen viimeisellä keikalla Lahden Sibeliustalon Finlandia-klubilla. Fanitan Samulia, karismaattinen, monipuolinen, loistava artisti. Olen vieläkin ihan fiiliksissä.

Hiukan on tehty perustavaa laatua olevaa siivousta, varsinainen joulusiivous meillä tehdään vasta viime tipassa. Talossa kun on kaksi juoksunarttua, niin jälkeä syntyy.

Leiponut olen pari taatelikakkua, joista toinen onnistui, toinen meni läskiksi. Tässä tämä onnistunut versio:
Yleensä kakuistani onnistuu 50 %, niin siis nytkin. Tämän jemmasin visusti jääkaappiin, viime vuotinen taatelikakku meni nimittäin kokonaan Veeran suihin. Veera oli silloin vasta taloon tullut, emmekä osanneet vielä varautua tämän kiltin ahmatin kolttosiin, vaan kakku jäi työpöydälle kun lähdimme kyläilemään.

Viritin tämän "laulukuoron" tänä jouluna keittiön hyllylle. Joka joulu päätän, että nyt saa kuoro jäädä kaappiin, mutta aina joulun lähestyessä se pitää kuitenkin kaivaa esille. Kuoro tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta:


 Jyvätonttu Santra sulhasineen pääsi eteisen seinähyllylle. Santra on minulle rakas, olen saanut sen edesmenneeltä isältäni. Hiukan ovat silmät menneet kieroon vuosien saatossa..


Pari huivia olen neulonut tällä viikolla. Joulutyöt ovat ihan pikkuista vaille valmiit, sitten voi siirtyä muihin käsitöihin.

Jotain uutta teki mieli hankkia kotiin jouluksi, ja niinpä päivitin makuuhuoneen tyynyt. Nämä olivat kyllä ihan heräteosto mutta natsaavat kivasti tapetin ja verhojen väriin, ja pehmentävät tummaa päiväpeittoa. Koirilla on lupa tulla sänkyyn, joten tuo tummanruskea on ihan omiaan, ei ole heti nuhruinen.

Raitaa, nappia ja kukkaa, vähän tekstiäkin.

Ostin myös Ronjalle uuden pedin, kun rottinkikoppa alkoi olla tiensä päässä. Ei oikein liitokset kestä, kun isot koirat änkevät sinne. Tällainen kuosi:
Laitoin aluksi tyynystä mustan puolen ylöspäin, kun on nyt nuo juoksut menossa. Ja Ronjan oman karvan vielä päälle, että tuntuisi kodikkaalta. Mutta arvaatteko miten tässä taas kävi:
No hyvinhän siihen Veerakin mahtuu. Ja Ronja päätti  köllötellä vähän väljemmillä vesillä takan ääressä:
No väliäkös hällä kun kaikki ovat tyytyväisiä!

Joulunodotuksen loppuhuipennus sitten käsillä. Minulla 6-päiväinen työviikko, sitten alkaakin joululoma joka kestää ensi vuoden puolelle saakka. Ottakaahan iisisti ja joulumielellä, jospa siitä joulustakin tulisi sitten stressitön ja ihana. Ainakin valkoinen joulu on näköpiirissä! Reipasta viikkoa!